Lauantaina annoin oman panokseni Birdlifen "joutsenbongaukseen" kiertämällä raikkaassa sadesäässä Muuratjärven ja sen lähipellot sekä lammet. Tässä tapauksessa tapahtumaa olisi voinut kutsua ennemmin joutsenetsinnäksi. Oli etukäteen tiedossa että alueelta isompia joutsenmääriä tuskin löytyy, mutta silti joutsenten vähyys yllätti. Yhteensä vain 14 joutsenta kolmessa eri paikassa.
Kesken kierroksen tuli tieto Kirkkonummella Ämmässuon kaatopaikalla mahdollisesti Suomelle uudeksi lajiksi määrittyvä Larus schistisagus. Puhelimella piti varmistaa linnun suomenkielinen nimi, joka paljastui ohotanlokiksi. Kyseessä oli vasta neljäs havainto WP:n (länsipalearktisella) alueelta. Saman päivän aikana ei ollut mahdollisuutta paikalle lähteä ja varsin sekavat viestit paikalta hämmensivät ajatuksia lisää. Lopulta kuitenkin laji varmistui ja linnun nähtiin jäävän yöpymään läheiselle Vitträskin järvelle.
Oli sanomattakin selvää että näillä tiedoilla kannatti lähteä aamuksi lintua etsimään. Pienten selvittelyjen jälkeen oli kyyti valmiina ja Ossi tuli tutusti aamuyöstä nappaamaan kyytiin. Saavuttiin hyvissä ajoin hämärässä Vitträskin rantaan, jonne muutama muukin lintuharrastaja oli tiensä löytänyt. Ihmeteltiin porukan pienuutta, mutta jälkikäteen kuultiin isomman porukan olleen toisessa rannassa. Aamun pikkuhiljaa valjetessa löytyi harmaalokkiparvesta kohtalaisen hyvän näköinen tummaselkäinen yksilö. Laji varmistui vasta linnun noustua lentoon kaatopaikan suuntaan.
Tunnelma oli korkealla ja päätimme myös suunnata kaatopaikalle katsomaan lokkia uudemman kerran. Kauhalantien päässä kaatopaikan laidalla näkyvyys oli onneton. Lokkeja kuului, mutta mitään ei sumussa näkynyt. Käpylintuparven mukana tööttäillyt kirjosiipikäpylintu oli mukava havis. Näkyvyyden pikkuhiljaa parantuessa alkoi kaatopaikalle valua pikkuhiljaa lisää toiveikkaita orneja. Hieman yllättäen ohotanlokkia ei löytynytkään enää uudelleen ja monet joutuivat pettymään. Kannatti olla hyvissä ajoin liikkeellä aamusta.
Kahvittelun jälkeen poikettiin vielä Porkkalanniemen kärjessä kajavastaijilla. Paikalla oli myös autokunnallinen porilaisorneja. Vähän liiankin leppoisassa kelissä mukavimmat havainnot olivat vanhat talvipukuiset pikkulokit, joita näkyi merellä vajaa parikymmentä. Taviokuurna kävi pariin otteeseen viheltämässä komeasti männynlatvassa. Päivän hämmentävimmän hetken aiheutti ääni, jota arveltiin vuoroin linnuksi ja vuoroin soutuveneeksi. Lopulta näkyviin ui kyhmyjoutsenpoikue, josta ääni kuului. Kajavaa ei näkynyt vaikka kovasti toivottiin. Mutta sepä ei mieltä tälläisenä päivänä masentanut. :)
