29.5. Macro

Työreissulla jälleen kerran. Tällä kerralla Vieremällä Pohjois-Savossa suota tallaamassa. Itse suolla (jos ojitettua männikköä voi sellaiseksi kutsua) oli jälleen kerran kohtalaisen hiljaista havaintojen osalta. Ainoa mainitsemisen arvoinen laji oli pohjansirkku, joka ei sekään antanut itseään kunnolla ihastella.

Kotimatkalla on usein hyvää aikaa ja mahdollisuuksia tutustua itselle vieraisiin seutuihin. Pysähtely tasaisin väliajoin mukavan näköisillä paikoilla toimii myös hyvin väsymyksen torjunnassa. Matka alkoikin kivasti, kun suopöllö pönötti kaikessa rauhassa aivan tien vieressä.

Muutama peltoaukea tuli kiikaroitua läpi, ilman mainittavia havaintoja. Hieman isommalla peltoaukealla Kiuruveden puolella sitten näkyikin jo jotain mukavampaa. Laskiessani pellolla ruokailevia kurkia vilahti näkökentässä kaukana peltoaukean toisella laidalla jotain valkoista. Arosuohaukka määrittyi helposti jo kiikarilla lokinvalkoisen värin ja siron lennon perusteella. Piti kuitenkin kaivaa kaukoputki esille varmuuden vakuudeksi. Kaunis koiraslintu saalisteli edes takaisin peltoaukealla antaen ihastella itseään välillä ihan lähietäisyydeltäkin.

Komea aikuinen koiras, mutta kuinka vanha? Linnulla ei erotu selvää huppua eikä viirutusta. Lisäksi siiven alapeitinhöyhenet ovat puhtaan valkeat, mikä viittaa vanhempaan kuin 3kv (kolmannen kalenterivuoden ikäiseen) lintuun. Yläpuoli vaikuttaa hieman suttuiselta ja pyrstössä on heikko subterminaalijuova. Lisäksi siiven kärjessä on aika paljon mustaa. Toiseksi uloin käsisulka (p9) on lähes kokonaan musta. Yli 4kv linnuilla 2. uloimmassa käsisulassa pitäisi olla vain kärki musta. Näillä perusteilla oletan linnun olevan 4kv. Kommentteja otetaan mieluusti vastaan.

Kuvista näkyy myös alkanut sulkasato. Sisimmät käsisulat on tippunu jo pois.

Loppumatka sujui samalla tutulla kaavalla välillä sopivan näköisillä paikoilla pysähdellen. Mitään erikoista ei kuitenkaan enää löytynyt. Varsin kesäistä alkaa kuitenkin jo olla.

Pensastasku kailotti reviiriään ladon katolta.

27.5. Neitokurki

Illalla 26.5. tuli viestiä Pirkkalassa havaitusta neitokurjesta. Lintu kuitenkin vaihtoi pian ensihavainnon jälkeen paikkaa, mutta löytyi kuitenkin onneksi varsin pian Nokian puolelta. Huonon yhteydenpidon vuoksi ajeltiin lopulta muutamalla autolla peräkkäin Keski-Suomesta kohti Pirkanmaata, jonne saavuttiinkin aamulla hieman ennen auringon nousua. Komea vanha neitokurki esittäytyi sekä maassa että ilmassa. Lennossa kuultiin myös linnun kurkea korkeampaa ja kuivempaa ääntä.

Neitokurjelta suunnattiin Sastamalan puolelle, jossa nuori sinipyrstökoiras oli laulellut aktiivisesti koko edellisen päivän. Nytkin lintu kuului heti autosta noustua ja lauloikin läheisen kuusen latvassa komeasti näkyvillä. Harmaat päänsivut ja selkä paljastivat linnun nuoreksi (2kv) koiraaksi.

Sinipyrstön jälkeen käväistiin Pirkkalan vanhan kirkon vieressä, missä viiriäinen potpotteli itsensä vuodariksi. Kotimatkalla poikettiin vielä Jämsässä Lokalahdella ja Alhojärvellä, mutta mitään kohtalaista joutsenpottia erikoisempaa ei löytynyt. 

24.5. Lättähäntä Ilomantsissa

Itä-Suomi tournee jatkuu. Ilomantsissa odotti pieni pläntti linnustokartoitusta. Alueen laidalla virtasi mukavan näköinen joki. Kymmenkunta metriä leveänä korkeiden puiden reunustama uoma oli komea näky juuri auringonnousun jälkeen.

Joen rannalta löytyi elämisen merkkejä. Siellä täällä oli poikkijyrsittyjä puita majavan harvennushakkuiden seurauksena.

Tullessani pienen koukkauksen jälkeen joen rantaan kuului joelta yllättävän voimakas läiskähdys. Kulkija oli huomattu. Majava varoitti lajitovereitaan vierailijasta.

Hieman yllättäen tämä majava oli kohtalaisen uteliasta sorttia. Se ui ensin pitkän kaarroksen kauempana tasaisin väliajoin hännällä vedenpintaa piiskaten. Sitten se kroolasi kauniisti ohi aivan lähietäisyydeltä.

Majavan lisäksi tuli kuitenkin keskityttyä myös lintuihin, joiden takia paikalla oltiin. Lähellä jokea lauloi pikkusieppo keski-ikäisen kuusen latvassa. Lisäksi paikalla pörräsi useampiakin käkiä, jotka kähisivät toisilleen vihaisesti kukunnan lomassa. Yks kaveri olikin saanut jotain osumaa, mutta en usko että toiset käet tälläistä jälkeä saa aikaan.

Ilomantsi jäi lopulta taakse ja matka jatkui kohti etelää Värtsilän kautta. Sieltä ei mitään rarimpaa löytynyt ja parasta antia taisi olla hopeakallion tornin yli lähes päätä hipoen lentäneet tuulihaukat ja vastahenkäystä päin muuttanut piekana.

 Seuraava aamu kului Ruokolahdella, missä ei leijonaa tullut vastaan. Kummasti se on ainoa asia mikä ihmisille ruokolahdesta tulee mieleen. Ehkä se löytyy sitten seuraavalla visiitillä.

22.-23.5 Joensuun seudulla

Työt vei Itä-Suomeen. Aamureippailu Pieksämäellä ja siitä eteenpäin kohti Joensuuta. Matkalla pysähdys Liperissä, missä ruostesorsa oli majaillut jo parisen viikkoa. Välillä ilmeisen hyvin kähmyillyt lintu oli nyt hienosti esillä tulvalammikon reunalla. Paikalla myös mm. tundrahanhia, valkoposkihanhia, metsähanhia, lyhytnokkahanhi ja 7 lajia anaksia. 

Majapaikka löytyi Joensuusta, mistä suuntasin 23. päivän aamuksi suolle Kontiolahden puolelle. Tylsän turvesuon laidassa ei linnuilla herkuteltu. Jo ruohittuneella turvesuolla teeret pitivät soidinta, mutta sen verran kaukana, etten jaksanut kameralla häiritä. Suopöllö pyöri kuitenkin lähistöllä ja tuli samalla muutettua sähköiseen muotoon.

Kun työt oli hoidettu suuntasin Kontiolahden pitkärannan lintutornille. Mukavan näköinen paikka, vaan ei kummempia lintuja. Pohjoisen puoleinen tuuli oli hieman aamusta virinnyt ja pääsi puhaltelemaan suoraan pielisjoen etelärannalla olevaan torniin. Kauaa ei jaksanut hytistä vaan teki mieli lähteä haravoimaan lähipeltoja. Kovin kauas en kerennyt, kun tien varressa tuli vastaan hyvinkin tuttavallinen metso. Kuvatessa piti välillä mennä autoon piiloon, sen verran uhkailut tehosi. Komea lintu!

Kun muistikortilla tuntui olevan jo tarpeeksi materiaalia jatkoin matkaa kohti Iiksenniityn peltoja. Mukavat pellot, mutta ainoa mielenkiintoinen havainto oli 25 gaviaa (kuikkalintua), jotka painoi korkealla kohti pohjoisen pesimäpaikkoja. Kiertelin pellot loppuun ja päätin vielä käväistä Joensuussa Linnunlahden venesatamassa tarkistamassa josko kuikkia tai jotain muuta lintua olisi menopäällä vastatuulesta huolimatta. Kauaa en kerinnyt staijailla, kun huomasin parven lähes kohti tulevia lintuja. Ensimmäinen mielikuva kiikarilla oli nuoret harmaalokit, mutta pieni kutkutus oli jo mielessä. Vilkaisu kaukoputkeen osoitti etiäisen oikeaksi. 8 vaalean muodon leveäpyrstökihua! Parvi tuli sopivalta etäisyydeltä ihailtavaksi, mutta juuri sen verran kaukaa että kuvasta ei paljoa muuta pysty sanomaan kuin lajin. Yhdellä linnuista puuttui pyrstön pompulat, mutta sama muoto, koko ja rintavyö kuitenkin kertoivat sen olevan samaa lajia. Olipa ylläri. En ollut ennen lepyä sisämaassa nähnytkään ja nyt vielä oikein kunnon parvi! Maukasta!

16.5. Kaakossa metsäkanoja ja arokotka

Aamuyöllä starttasin Jyväskylästä kohti Lappeenrantaa, missä odotti työkeikka eräällä suolla kerrankin myös viimeaikaisten havaintojen kannalta mielenkiintoisella suunnalla. Matkalla jonkin aikaa ennen auringonnousua pysähdys Savitaipaleella, missä keltahemppo lauloi itsensä viimein elislistalle ja pääsi samalla pois "helpoimpien puutteiden listalta".

Juuri ennen perille pääsyä pienen metsätien varrella teeret pitivät komeaa soidinta juuri taivaalle nousseen auringon valossa. Hienoa oli katsella ukkojen tappelua lähietäisyydeltä. Yllättävän vähän häiriintyivät, kun autolla ajoi pellon viertä läheltä ohi.

Suon laitaan päästyä pyy vihelsi ja teeret jatkoivat kukertamistaan jossain kauempana. Tylsältä vaikuttavasta männiköstäkin löytyi jotain mukavaa. Pienen kävelyn jälkeen jaloista lähti koppelo pesästä 6 munan päältä.

Metson pesä.

Hetken matkaa tästä eteenpäin alkoi kuulua metson soidinääniä. Soidinpaikalta lähti ainakin 3 ukkometsoa sellaisella rytinällä että hirveksi voisi luulla. Itse soidintelua en päässyt näkemään, mutta ääniä sai kuulostella kaikessa rauhassa.

Metson soidinpaikkaa ja jätöksiä.

Kun suo oli viimein kierretty oli aamu muuttunut jo lämpimäksi aamupäiväksi ja olikin aika suunnata vähän etelämmäs katsomaan josko arokotka olis vielä paikoillaan. Haminassakin oli vilahtantu sinisiipitavi, mutta se ei jäänyt odottelemaan. Arokotka sensijaan odotteli lopulta kaikessa rauhassa, vaikka aiheuttikin pientä pulssin nostatusta tekemällä lentonäytöksiä Virolahden Vilkkilänturan yllä. Päästyäni lintulahden torniin kotka istuikin näkyvillä männyssä lahden toisella puolen ja vajaan parin tunnin odottelun jälkeen suostui näyttäytymään lennossakin. Ohessa dokumenttikuvaa, josta lajikin jo taittuu. Varsinkin tässä kulmassa arokotka näyttää huomattavan pitkäpyrstöiseltä, kun vertaa esim. kiljukotkiin.

Rähmänipa.

2 elistä taskussa oli jo aika suunnata kotia kohti. Poikkesin vielä vilkaisemassa Haminan Lupinlahdella, josko discosorsa (Sinisiipitavi, Anas discors) olisi ilmaantunut jostain paikalle. Ainoaksi mainittavaksi havainnoksi jäi pari laulavaa rastaskerttusta. Kotimatka meni yllättävän kivasti eikä taistelua nukkumatin kanssa edes meinannut tulla. En kuitenkaan jaksanut enää poiketa Kouvolassa hakemassa prosua mustakaulauikusta.

15.5. Pomarina Satakunnassa

Kevään ensimmäinen kesätöiden maastopäivä vei tällä kertaa Laitilaan. Mukavaa palkallista retkeilyä. Vielä kun pääsisi retkikohteet valitsemaan vapaasti. Tällä kohteella oli sentään jotain lintujakin. Normaalin tylsän mäntykankaan sijaan oli tarjolla jopa pienialainen lampi, jonka rannassa pyöri mm. utelias ruokokerttunen.

Lähipelloilta nousi myös lentoon kurkiparvi, joka näyttää tässä kuvassa lähes syksyiseltä, kun puut on vielä kaikkea muuta kuin vihreät.

Mitään erikoista ei alueelta löytynyt, joten oli aika suunnata kohti kotia. Perinteisesti on tapana pysähdellä ja katsella mitä matkan varrelle osuu. Tälläkin kertaa kiertelin reitin varrelle osuvia peltoja. Lisäksi hetken aikaa staijailin, josko Puurijärveltä kohti lähtenyt kiljukotka olisi osunut silmiin. Vaan eipä tullut. Syykin siihen selvisi hetkeä myöhemmin.

Laitilasta löytyi mukavan oloinen iso peltoaukea, jota halkovan tien varresta löytyi mm. pari peltopyytä sekä muutama laulava peltosirkku.

naaras peltopyy

ja koiras peltopyy

Peltoja haravoidessa tuli yllättäen viesti paikallisesta pikkukiljukotkasta 15km päästä Puurijärveltä. Aiemmin lounaaseen lähtenyt kiljukotka olikin lopulta paikallinen pomarina. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Reilun vartin päästä olin tornissa, missä lintu ei ollut sillä hetkellä näkyvissä. Pian se kuitenkin löytyi maasta syömässä jotain. Jonkin aikaa rauhassa ruokailtuaan kotka ponnahti lentoon ja laji tuli varmistettua saman tien. Komea lintu. Jotain dokumenttiräpsyjäkin tuli otettua. Kyllä niistä lajityypilliset hyvin vaaleat siivenpeitinhöyhenet ja etuselkä, sekä isot valkoiset aquila -laikut siiven yläpinnalla näkyvät. Mukava alku tälle maastokaudelle.

12.-13.5. Porkkalassa ja pääkaupunkiseudulla

Päätettiin lähteä sukulaisretkiporukalla viikonlopuksi eteläiseen Suomeen katsomaan josko Porkkalan niemestä löytyisi vaikka riuttatiira tai pikkukajava. 12.5. aamun sarastaessa käveltiin kallioista polkua kohti Porkkalan kärkeä. Kärjessä puhalteli navakka 15 m/s tuuli, mikä jo hetkittäin puuskissa häiritsi havainnointia. Muuttoa ei kovin paljoa ollut, mutta harvakseltaan meni jotain. Tässä tiirasta luntattuna joitain päivän summia:

Gaviat (kuikkalinnut) yhteensä 151m
Hanhi 460 m (8a)
Valkoposkihanhi 507 m (17a)
Merikihu 4m

Muuton hiivuttua lähes kokonaan päätettiin lähteä kiertelemään lähiseudun lintupaikkoja. Maarin tornilla yritettiin alueella pyörinyttä pussitiaista, mutta ei sillä hetkellä saatu varmaa havaintoa. Ääni oli kuulunut juuri hetkeä ennen kuin kivuttiin torniin. Ehkä mukavin havainto tornista oli vuoden ensimmäinen pikkusirri, jota ei keväisin muutenkaan kovin usein näe. Muutenkin lintuja varsin mukavasti keskisuomalaisiin lintumääriin tottuneelle.

Maarilta matka jatkui Vanhankaupunginlahdelle, missä Lammassaaren pitkoksilta löytyi komea nuori koiras sitruunavästäräkki. Nuoreksi tunnistaa helposti suttuisesta päälaesta, joka vanhalla linnulla olisi puhtaan kirkkaankeltainen.

Mukava havainto oli myös naaraspukuinen sinirinta, joka kähmyili ruovikon seassa piilokojun edustalla.

Vanhankaupunginlahden kierroksen jälkeen poikettiin uudestaan Maarilla pussitiaista yrittämässä, mutta navakka tuuli hukutti hienosti suurimman osan äänistä. Matkalla kohti nukkumapaikkaa koukattiin Espoon Suomenojalta vielä vuodariksi liejukana.

13.5. aamu valkeni huomattavasti edellistä tyynempänä. Pieni henkäys kävi pohjoisen suunnasta ja tämän vuoksi muutto oli täysin pysähdyksissä. Merellä ei ollut minkäänlaista liikennettä. Aikaa oli haravoida paikallista lintuelämää ja paikalliset hyvällä optiikalla varustetut haukansilmät poimivat mm. riskilän 8,5 km päästä Sommarnin rantakiviltä. Omassa putkessa ei piirto riittänyt kuin luodon päällä käveleviin valkoposkihanhiin, mutta kai ne mustat pisteet riskilöitä oli. Onneksi niitä pyöri myös noin 8 km lähempänäkin, joten ei jäänyt vuodari siitä kiinni. Muista kiinnostavista havainnoista mainittakoon hetken paikallisena pyörähtänyt karikukko ja Dick Forsman, joka havaittiin linturisteilylaivan kannella matkalla kohti Helsinkiä. :D

Lintujen puolesta hiljainen aamu houkutti kiertelemään, joten lähdettiin niemenkärjestä edellistä päivää aikaisemmin. Polulla kävellessä tuli tieto Vanhankaupunginlahdella laulavasta sepelsieposta ja seuraava kohde olikin helppo valinta. Sepelsieppo löytyikin Mölylän rantakallioiden lähettyviltä. Kaunis lintu, joka ei pysynyt aloillaan kuin pienen hetken kerrallaan. Hetkittäin kuitenkin sen aikaa että ehti elämänpinnaa putkella ihailla. 300 eliksen rajapyykki tuli tällä lajilla täyteen. Ja hieno laji olikin.

Lintu jäi aloilleen tasaisen bongarivirran ihailtavaksi ja me suuntasimme jälleen kerran Maarille. Tällä kertaa tärppäsi ja komea koiras pussitiainen ruokaili osmankäämissä koivupuukujan varrella. Päivän toinen elis parin tunnin sisällä edellisestä. Kamera ei sattunut tässä hetkessä olemaan mukana, mutta ihan hyvä niin. Jäipä paremmin aikaa linnun ihailuun. Harmittavan vähän aikaa lintu kuitenkin paikoillaan viihtyi ja katosi hetken aikaa osmankäämiä pöllyteltyään. Sangen onnistunut reissu, vaikkei sitä riuttatiiraa tai rissaa nähtykään.