Toinen kierros Itä-Suomessa kesätöiden merkeissä. Ohjelmassa samat kohteet kuin viime kerralla. Ensimmäinen aamu kului Pieksämäellä, missä perinteiseen tapaan itse kartoituskohteella ei merkittäviä lintuhavaintoja. Kolme varoittelevaa valkovikloa sen sijaan piti sellaista mökää, että korvissa soi vielä hetken päästäkin. Luulisi että pienemmälläkin metelillä menis varoitusviesti lajitovereille perille.
Kartoitusalueen lähellä oli vanhahko kuusikko, mistä löytyikin kaksi pikkusieppoa. Näistä näin vain toisen, joka oli tyypilliseen tapaan nuori toista kesää viettävä koiras. Vanhoja koiraita tapaa yllättävän harvoin. Ne ilmeisesti valtaavat kaikkein parhaat kohteet ja nuorille jää sitten loput. Nuoria kuitenkin tuntuu olevan suhteettoman paljon vanhoihin verrattuna. Suomi sijaitsee lajin levinneisyysalueen länsirajalla. Ehkä nuoret tulevat idempää etsimään uusia asuinseutuja (?). Saman voi huomata sinipyrstöllä, joita myös on tänä vuonna mukavan paljon.
Seuraavan päivän kohde Kontiolahdella ei tuonut mitään mainittavia havaintoja. Päivän muun retkeilyn ohessa kävin bongaamassa Pohjois-Karjalanpinnoihin Joensuun Vehkalahden uimarannan vieressä laulaneen rastaskerttusen. Se oli vielä oikein kivasti näytillä ruovikon laidassa. Rytikerttunen ja useat ruokokerttuset säesti taustalla.
Kerttuspaikan lähellä poikkesin vielä Kuhasalossa (tai Kokkosensaaressa, molemmat nimet kun löytyy kartasta), mistä löytyi joku luontopolun tapainenkin. Alussa polku sukelsi lehtimetsään ja pian vanhahkoon kuusikkoon. Yllätys yllätys, täältäkin löytyi 2 kv (toisen kalenterivuoden) pikkusieppo. Kuusikon laidassa sirisi sirittäjä ja puukiipijä oli saanut erikoisesti sirahtelevat nuorukaisensa lähtemään pesästä.
Joensuun seudulta matka jatkui kohti Ilomantsia. Aikaisemmalla reissulla selvityskohteella lauloi pikkusieppo ja niin tälläkin kertaa. Mutta nyt niitä olikin kaksi. Toinen tyypillisesti 2kv, mutta toinen olikin komea oranssilla kurkulla ja harmaalla päällä varustettu vanha koiras. Taisi olla ensimmäinen vanha lintu, jonka olen tänä vuonna nähnyt. Kaikkia laulavia ei ole kuitenkaan jaksanut näkyville kaivaa.
Ilomantsista oli löytynyt muutamaa päivää aiemmin peräti kolme laulavaa pikkukultarintaa eräältä turvetuotantoalueelta. Laji jota en ollut koskaan havainnut, joten pitihän se lähteä hakemaan elislistalle. Sopivan näköistä paikkaa alueella näytti olevan paljon, joten ihan heti ei laji silmiin osunut. Pienen etsimisen jälkeen löytyi kuitenkin yksi laulava koiras pientä pensasta kasvavalta ruohottuneelta turvesuolta. Välillä lintu pyöri myös aivan tien vieren korkeammissa puskissa. Mahdollisesti toisetkin jossain alueella oli, mutta en jaksanut alkaa koko aluetta kiertää, eikä nopeasti lämpenevä aamupäivä ollut enää otollisinta aikaa lajin löytämiselle. Tämä lintu näyttäytyikin sitten toistenkin edestä.
Ilomantsista matka jatkui etelään. Yhdellä pysähdyksellä vastaan käveli Skotlannista kotoisin oleva lintuharrastaja Simon. Retkeiltiinkin sitten yhdessä Tohmajärven Värtsilässä muutama tunti, kun oltiin samaan suuntaan menossa. Oli hauska nähdä ulkomaanvieraan intoa, kun pensaassa laulanut viitakerttunen pomppasi näkyville. Monet täällä yleiset lajit kun on kovia harvinaisuuksia Britanniassa. Erityisen ilahduttavia havaintoja vierailijalle olivat myös Sääperinjärvellä hieman yllättäen kellunut komea koirasuivelo, rannassa pyörineet kesäpukuiset pikkulokit ja taustalla vihellellyt kuhankeittäjä.
Oma reissu vei vielä Ruokolahdelle. Kiinnostavinta siellä oli päästä tarkistamaan miten oli käynyt viime kerralla löytyneelle metson pesinnälle. Pesässä olikin siististi haljenneet munankuoret ja yksi muna, joka ei ollut syystä tai toisesta kuoriutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti