Mallorca 7.-14. Kesäkuuta 2014 osa 3

13.6. Autonpalautuspäivä. Suuntasin vielä aamuksi Formentorin niemen tyvelle, sekä pyörähdin Boquer valleyssä. Formentorilla pyöri ainakin 6 välimerenhaukkaa. Lisäksi näkyi kokolailla samat lajit kuin edellisenäkin päivänä. Maisema oli erityisen hieno auringon noustessa kallioisen niemen takaa.

Boquer valleyssa olivat baleaarienkertut edelleen paikalla. Reissulle uutena lajina löytyi kallionkielekkeellä istunut komea vanha muuttohaukka. Tumman muodon pikkukotka pyöri jälleen laakson päällä. Matkalla Alcudiaan rannalla oli pari välimerenlokkia, muuta mainittavaa ei näkynyt.

Siellä päällä on vuohi. Kaikkialle nekin itsensä tunkevat.

Iltapäivällä lähdettiin kävelylle S’Albuferaan. Piilokojuista näkyi tällä kertaa aika runsaasti lintujen pesästä lähteneitä poikasia. Aivan yhden kojun edessä saalisteli hyönteisiä pari pitkäjalan poikasta. Samoin liejukanalla oli poikanen aivan kojun edessä. Kanaaleissa uiskenteli myös muutamia kruununokikannoja ja reissun ensimmäinen pikkuhaikara näyttäytyi ruovikossa. Pari naurulokkia ja hietatiira olivat myös reissulle uusia lajeja.

14.6. Reissun viimeisenä aamuna suuntasin ennen aamupalaa vielä kerran S’Albuferaan. Mitään uusia lajeja ei enää löytynyt, mutta oli mukava seurata piilokojussa, kun pesivät pitkäjalat ja kalatiirat puolustivat ärhäkkäästi poikasiaan, jos esim. silkkihaikara eksyi liian lähelle. 

Pikkuhaikara lymyili täsmälleen samassa paikassa kuin edellisenä päivänä. Tuntui että muutaman vierailun aikana ehtii tästä paikasta saada kaiken irti. Ainoa laji, joka ennakko-odotuksista huolimatta jäi näkemättä oli marmorisorsa. En tosin tiedä mikä lajin tilanne Mallorcalla tällä hetkellä on. Aamupalan jälkeen alettiinkin sitten kasailla tavaroita ja valmisteltiin lähtöä kotiin. Kokonaisuudessaan varsin onnistunut viikon loma, jolle asetetut vähäiset tavoitteet onnistuivat erinomaisesti. Leppoisan retkeilyn lomassa oli myös hyvää aikaa kunnon rentoutumiseen.

Mallorca 7.-14. Kesäkuuta 2014 osa 2

10.6. Haettiin aamupalan jälkeen vuokra-auto ja lähdettiin kiertämään saaren itäpuolta. Ensimmäinen suunniteltu pysähdys tehtiin jo reilun 10 km päässä Son Realissa, joka oli mainittu joissain lähteissä mahdollisena baleaarienkerttupaikkana. Tavoitelajia ei kuitenkaan löytynyt. Samettipääkerttuja oli joka puolella. Samoin reissulle uusina lajeina turisivat turturikyyhkyt lähistön männikössä, jossa pyöri myös muutama pikkukäpylintu. Punapäälepinkäispariskunta päivysti mukavasti näkösällä. Hauska oli myös rouskuttaen kuivaa puunkuorta syönyt kilpikonna, joka löytyi lähes kymmenen metrin päähän kuuluneen rouskutuksen johdosta. 

Loppupäivä ajeltiin rennosti ilman sen suurempaa päämäärää saaren itäosissa. Tasaisemmassa maisemassa vastaan tuli mm. isohaarahaukkoja, kivikkokiuruja, mustakottaraisia ja tuulihaukkoja. Pikkutuulihaukkoja ei jostain syystä näkynyt. Alueella muuttomatkalla parveilevat punajalkahaukatkin olivat jatkaneet muuttomatkaansa jo aiemmin, joten nekin jäivät näkemättä.

11.6. Heti auringon noustessa oltiin jo Minnan kanssa Formentorin niemen tyvellä Boquer valleyssä, joka lienee varmin/helpoin paikka nähdä baleaarienkerttu. Punapyy kailotti reviiriään jostain rinteeltä suunnatessamme vuohien saattamana polulle, joka vei hienoon laaksoon. 

Minnan suunnatessa rinnettä alas rantaan, lähdin haravoimaan polvenkorkuista piikikästä pensaikkoa, joka pitäisi olla baleaarienkertulle parasta biotooppia. Samettipääkerttuja oli jälleen kaikkialla rätisemässä jopa riesaksi asti, kun jokainen niistä piti tarkistaa. Hiki ja verinaarmut tulivat tutuiksi kivikkoisella piikkipensaita kasvavalla rinteellä. 

Laskeuduin alas saakka ilman toivottua tulosta. Aamu alkoi valjeta ja lämmetä, mutta edelleenkään ei suositussa retkeilylaaksossa näkynyt muita. Tilanne piti käyttää hyväksi, vaikka uimashortsit oli hotellilla. Pikainen nakuaamu-uinti piristi niin paljon että lähdin uutta intoa täynnä etsimään kerttuja. Rinteen puolivälissä kuului viimein samettipääkertun terävää tsäksätystä pehmeämpi ja vaimeampi tset. Pian löytyikin kaksi baleaarienkerttua, jotka aktiivisesti kantoivat ruokaa nokassaan jonnekin lähistöllä. Varsin pelottomat linnut tulivat ajoittain oma-aloitteisesti muutaman metrin päähän, jolloin sai ihastella ja kuvata rauhassa. 

Matka ylämäkeen ei tämän jälkeen tuntunut ollenkaan raskaalta. Laakson päällä kaarteli pikkukotka ja kalliopääskyt lentelivät rinteiden reunalla. Hieno aamu oli mukava päättää runsaaseen hotelliaamiaiseen. Matkalla hotellille nähtiin vielä pari välimerenhaukkaa. Loppupäivä löhöiltiin. Ja mikäs oli löhöillessä, kun oli reissun kaikki tavoitelajit onnistuneesti nähty.

12.6. Aamulla käytiin aamupalalla heti kun sitä oli tarjolla ja lähdettiin ajamaan kohti jylhää Formentorin niemeä. Mutkitteleva päällystetty tie vei niemen kärjessä sijaitsevalle majakalle, josta löytyi varmasti yksi saaren kalleimmista kahviloista. Paikka oli kuitenkin hieno. 

Rinteellä lauloi pari sinirastasta ja merellä pyöri kymmenkunta baleaarienliitäjää. 4 mehiläishaukkaa oli vielä kevätmuutolla kohti pohjoista ja suuntasivat korkealla merelle kohti pohjoista. Tervapääskyjä ja vaaleakiitäjiä pyöri myös jonkin verran taivaalla. 

Kahvila alkoi täyttyä nopeasti pyöräilijöistä, joita tuntui saarella riittävän. Niinpä lähdettiin aika pian liikkeelle eteenpäin. Loppupäivä meni tutustuessa Sollerin ja Palma de Mallorcan kaupunkeihin. Sollerin lähistöllä vuoristossa pesii mm. munkki- ja pikkukorppikotkia. Ei kuitenkaan lähdetty niitä etsimään.

Mallorca 7.-14. Kesäkuuta 2014 osa 1

Kesän 2014 aluksi päätettiin ottaa vaimon kanssa irtiotto arjesta ja etsiä joku mukava lomakohde viikon reissulle. Pienen pohdinnan jälkeen suunnaksi valikoitui Mallorca. Kohteesta löytyisi lämpöä ja löhöilyä, mutta myös jotain mielenkiintoista nähtävää. Mallorcalta olisi mahdollista hoitaa 3 lintulajia, jotka puuttuvat omalta WP-listalta: välimerenhaukka, osmankäämikerttunen ja baleaarienkerttu. Tavoitteena viettää leppoisa viikko ilman sen suurempia suunnitelmia ja samalla nähdä nuo kolme mainittua lajia.

Hotelli löytyi melkein vahingossa aivan S’Albuferan kosteikon vierestä saaren pohjoisrannalta. Näin siis yksi saaren parhaista lintupaikoista sijaitsi kävelymatkan päästä. Etukäteen varattiin myös pikkuauto vuokralle kolmeksi päiväksi, jotta päästään näkemään vähän muitakin alueita.

7.6. laskeuduimme iltapäivällä helteiselle Palma de Mallorcan lentokentälle ja siirryimme siitä melkein ilmastoidulla bussikyydillä hotellille. Jo matkalla tuli ensimmäinen laji kolmesta listoille, kun lähellä Alcudian kaupunkia lensi reissun ensimmäinen vaalean muodon välimerenhaukka kohti S’Albuferan kosteikkoa. Kosteikon laidalla olevan hotellin pihasta nähtiin vielä toinen yksilö iltahämärässä. Jostain kosteikon suunnasta kuului yöhaikaran ääntä. Hyvä alku reissulle.

8.6. Aamusta suunnattiin Alcudian kaupunkia kiertämään. Paluumatkalla 8km pitkällä hiekkarannalla auringonottajien välistä makupaloja etsivät neljä vanhaa ja yksi nuori välimerenlokki. Lisäksi lennossa merellä näkyi karimetso ja muutamia etelänharmaalokkeja. Iltapäiväksi suuntasin S’Albuferan alueelle osmankäämikerttunen mielessä. Pensaiden katveessa kulkevan polun varrella lauloi runsaasti etelänsatakieliä ja silkkikerttusia. 

Alueella risteilevien kanaalien yllä pensaissa oli runsain määrin silkki- ja lehmähaikaroita. Poluilta ei ruovikon vuoksi paljoa lintuja näkynyt. Piti raivata tiensä kanaalin tai avonaisemman kasvillisuuden laitaan. Alueella oli myös useita piilokojuja ja muutama torni, joista näkymät avautuivat paremmin. Kanavissa ja lampareilla uiskenteli harmaasorsia, sinisorsia, lapasorsia, ristisorsia ja punapäänarskuja. Muutamia kruununokikanoja näkyi myös kanavia ylittäviltä silloilta. Haikarakattaus muodostui silkki-, lehmä-, yö-, harmaa- ja ruskohaikarasta. Kahlaajista näkyi runsain määrin pitkäjalkoja, pikku- ja mustajalkatyllejä.

9.6. Suuntasin heti auringonnousun aikaan S’Albuferan puistoon. Tällä kertaa lähdin kiertämään aluetta reunustavaa 12 km pitkää polkua. Tällä kertaa lintuja oli eiliseen iltapäivään verrattuna paljon paremmin äänessä. Ryti- ja rastaskerttuset pitivät kovinta meteliä. Taustalla säestivät ruokosirkkalinnut ja myös toivotut osmankäämikerttuset. Muutamaan kertaan pääsin ihastelemaan tätä tavoitteena ollutta wp-pinnaa lähietäisyydeltä kanavien varren ruovikoissa. Siellä täällä vastaan tuli myös komean värisiä ja hämmentävän kesyjä sulttaanikanoja. 

Hyvin merkattu polku kulki suurimman osan ajasta pensaiden ja ruovikon reunaa, välillä myös peltojen välissä. Muutamaan kertaan polulla sai väistellä myös lehmiä, jotka suuresta koostaan huolimatta antoivat kiltisti tietä.

Pari paksujalkaa lähti pellonlaidasta karkuun ja siellä täällä oli mm. mustapäätaskuja, samettipääkerttuja, heinäkerttuja sekä harmaasirkkuja. Muutama välimerenhaukka, ruskosuohaukka ja yksittäinen kalasääski lentelivät kosteikon yllä. Yllättävä vastaan tullut laji oli myös lumikko, jota pitkään erehdyin luulemaan kärpäksi. Netissä viisaammat kuitenkin kertoivat totuuden. Paikalliset lumikot ovatkin huomattavasti pohjoisessa eläviä lajitovereitaan suurempia.

Pitkän lenkin viimeinen kolmannes olikin sitten pikamarssi kohti hotellia, kun aamupala-aika alkoi mennä ohi. Loppupäivä rentoiltiin hotellin läheisyydessä. Rannalla pyöri edelleen muutama välimerenlokki.