lauantai 16. tammikuuta 2016

Mallorca 7.-14. Kesäkuuta 2014 osa 2


10.6. Haettiin aamupalan jälkeen vuokra-auto ja lähdettiin kiertämään saaren itäpuolta. Ensimmäinen suunniteltu pysähdys tehtiin jo reilun 10 km päässä Son Realissa, joka oli mainittu joissain lähteissä mahdollisena baleaarienkerttupaikkana. Tavoitelajia ei kuitenkaan löytynyt. Samettipääkerttuja oli joka puolella. Samoin reissulle uusina lajeina turisivat turturikyyhkyt lähistön männikössä, jossa pyöri myös muutama pikkukäpylintu. Punapäälepinkäispariskunta päivysti mukavasti näkösällä. Hauska oli myös rouskuttaen kuivaa puunkuorta syönyt kilpikonna, joka löytyi lähes kymmenen metrin päähän kuuluneen rouskutuksen johdosta. 



Loppupäivä ajeltiin rennosti ilman sen suurempaa päämäärää saaren itäosissa. Tasaisemmassa maisemassa vastaan tuli mm. isohaarahaukkoja, kivikkokiuruja, mustakottaraisia ja tuulihaukkoja. Pikkutuulihaukkoja ei jostain syystä näkynyt. Alueella muuttomatkalla parveilevat punajalkahaukatkin olivat jatkaneet muuttomatkaansa jo aiemmin, joten nekin jäivät näkemättä.



11.6. Heti auringon noustessa oltiin jo Minnan kanssa Formentorin niemen tyvellä Boquer valleyssä, joka lienee varmin/helpoin paikka nähdä baleaarienkerttu. Punapyy kailotti reviiriään jostain rinteeltä suunnatessamme vuohien saattamana polulle, joka vei hienoon laaksoon. 


Minnan suunnatessa rinnettä alas rantaan, lähdin haravoimaan polvenkorkuista piikikästä pensaikkoa, joka pitäisi olla baleaarienkertulle parasta biotooppia. Samettipääkerttuja oli jälleen kaikkialla rätisemässä jopa riesaksi asti, kun jokainen niistä piti tarkistaa. Hiki ja verinaarmut tulivat tutuiksi kivikkoisella piikkipensaita kasvavalla rinteellä. 


Laskeuduin alas saakka ilman toivottua tulosta. Aamu alkoi valjeta ja lämmetä, mutta edelleenkään ei suositussa retkeilylaaksossa näkynyt muita. Tilanne piti käyttää hyväksi, vaikka uimashortsit oli hotellilla. Pikainen nakuaamu-uinti piristi niin paljon että lähdin uutta intoa täynnä etsimään kerttuja. Rinteen puolivälissä kuului viimein samettipääkertun terävää tsäksätystä pehmeämpi ja vaimeampi tset. Pian löytyikin kaksi baleaarienkerttua, jotka aktiivisesti kantoivat ruokaa nokassaan jonnekin lähistöllä. Varsin pelottomat linnut tulivat ajoittain oma-aloitteisesti muutaman metrin päähän, jolloin sai ihastella ja kuvata rauhassa. 




Matka ylämäkeen ei tämän jälkeen tuntunut ollenkaan raskaalta. Laakson päällä kaarteli pikkukotka ja kalliopääskyt lentelivät rinteiden reunalla. Hieno aamu oli mukava päättää runsaaseen hotelliaamiaiseen. Matkalla hotellille nähtiin vielä pari välimerenhaukkaa. Loppupäivä löhöiltiin. Ja mikäs oli löhöillessä, kun oli reissun kaikki tavoitelajit onnistuneesti nähty.

12.6. Aamulla käytiin aamupalalla heti kun sitä oli tarjolla ja lähdettiin ajamaan kohti jylhää Formentorin niemeä. Mutkitteleva päällystetty tie vei niemen kärjessä sijaitsevalle majakalle, josta löytyi varmasti yksi saaren kalleimmista kahviloista. Paikka oli kuitenkin hieno. 



Rinteellä lauloi pari sinirastasta ja merellä pyöri kymmenkunta baleaarienliitäjää. 4 mehiläishaukkaa oli vielä kevätmuutolla kohti pohjoista ja suuntasivat korkealla merelle kohti pohjoista. Tervapääskyjä ja vaaleakiitäjiä pyöri myös jonkin verran taivaalla. 


Kahvila alkoi täyttyä nopeasti pyöräilijöistä, joita tuntui saarella riittävän. Niinpä lähdettiin aika pian liikkeelle eteenpäin. Loppupäivä meni tutustuessa Sollerin ja Palma de Mallorcan kaupunkeihin. Sollerin lähistöllä vuoristossa pesii mm. munkki- ja pikkukorppikotkia. Ei kuitenkaan lähdetty niitä etsimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti