10.6. Haettiin aamupalan jälkeen vuokra-auto ja lähdettiin
kiertämään saaren itäpuolta. Ensimmäinen suunniteltu pysähdys tehtiin jo reilun
10 km päässä Son Realissa, joka oli mainittu joissain lähteissä mahdollisena baleaarienkerttupaikkana. Tavoitelajia ei kuitenkaan löytynyt. Samettipääkerttuja
oli joka puolella. Samoin reissulle uusina lajeina turisivat turturikyyhkyt
lähistön männikössä, jossa pyöri myös muutama pikkukäpylintu. Punapäälepinkäispariskunta päivysti mukavasti näkösällä. Hauska oli myös rouskuttaen kuivaa
puunkuorta syönyt kilpikonna, joka löytyi lähes kymmenen metrin päähän
kuuluneen rouskutuksen johdosta.
Loppupäivä ajeltiin rennosti ilman sen
suurempaa päämäärää saaren itäosissa. Tasaisemmassa maisemassa vastaan tuli mm.
isohaarahaukkoja, kivikkokiuruja, mustakottaraisia ja tuulihaukkoja.
Pikkutuulihaukkoja ei jostain syystä näkynyt. Alueella muuttomatkalla
parveilevat punajalkahaukatkin olivat jatkaneet muuttomatkaansa jo aiemmin, joten nekin jäivät näkemättä.
11.6. Heti auringon noustessa oltiin jo Minnan kanssa Formentorin niemen tyvellä Boquer
valleyssä, joka lienee varmin/helpoin paikka nähdä baleaarienkerttu. Punapyy kailotti
reviiriään jostain rinteeltä suunnatessamme vuohien saattamana polulle, joka
vei hienoon laaksoon.
Minnan suunnatessa rinnettä alas rantaan, lähdin haravoimaan polvenkorkuista
piikikästä pensaikkoa, joka pitäisi olla baleaarienkertulle parasta biotooppia.
Samettipääkerttuja oli jälleen kaikkialla rätisemässä jopa riesaksi asti, kun jokainen niistä
piti tarkistaa. Hiki ja verinaarmut tulivat tutuiksi kivikkoisella
piikkipensaita kasvavalla rinteellä.
Laskeuduin alas saakka ilman toivottua
tulosta. Aamu alkoi valjeta ja lämmetä, mutta edelleenkään ei suositussa
retkeilylaaksossa näkynyt muita. Tilanne piti käyttää hyväksi, vaikka uimashortsit oli hotellilla. Pikainen nakuaamu-uinti piristi niin paljon
että lähdin uutta intoa täynnä etsimään kerttuja. Rinteen puolivälissä
kuului viimein samettipääkertun terävää tsäksätystä pehmeämpi ja vaimeampi
tset. Pian löytyikin kaksi baleaarienkerttua, jotka aktiivisesti kantoivat
ruokaa nokassaan jonnekin lähistöllä. Varsin pelottomat linnut tulivat
ajoittain oma-aloitteisesti muutaman metrin päähän, jolloin sai ihastella ja
kuvata rauhassa.
Matka ylämäkeen ei tämän jälkeen tuntunut ollenkaan raskaalta.
Laakson päällä kaarteli pikkukotka ja kalliopääskyt lentelivät rinteiden
reunalla. Hieno aamu oli mukava päättää runsaaseen hotelliaamiaiseen. Matkalla
hotellille nähtiin vielä pari välimerenhaukkaa. Loppupäivä löhöiltiin. Ja mikäs
oli löhöillessä, kun oli reissun kaikki tavoitelajit onnistuneesti nähty.
12.6. Aamulla käytiin aamupalalla heti kun sitä oli tarjolla ja
lähdettiin ajamaan kohti jylhää Formentorin niemeä. Mutkitteleva päällystetty
tie vei niemen kärjessä sijaitsevalle majakalle, josta löytyi varmasti yksi
saaren kalleimmista kahviloista. Paikka oli kuitenkin hieno.
Rinteellä lauloi pari sinirastasta ja merellä
pyöri kymmenkunta baleaarienliitäjää. 4 mehiläishaukkaa oli vielä kevätmuutolla
kohti pohjoista ja suuntasivat korkealla merelle kohti pohjoista. Tervapääskyjä ja
vaaleakiitäjiä pyöri myös jonkin verran taivaalla.
Kahvila alkoi täyttyä
nopeasti pyöräilijöistä, joita tuntui saarella riittävän. Niinpä lähdettiin
aika pian liikkeelle eteenpäin. Loppupäivä meni tutustuessa Sollerin ja Palma de
Mallorcan kaupunkeihin. Sollerin lähistöllä vuoristossa pesii mm. munkki- ja
pikkukorppikotkia. Ei kuitenkaan lähdetty niitä etsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti