Mallorca 7.-14. Kesäkuuta 2014 osa 1

Kesän 2014 aluksi päätettiin ottaa vaimon kanssa irtiotto arjesta ja etsiä joku mukava lomakohde viikon reissulle. Pienen pohdinnan jälkeen suunnaksi valikoitui Mallorca. Kohteesta löytyisi lämpöä ja löhöilyä, mutta myös jotain mielenkiintoista nähtävää. Mallorcalta olisi mahdollista hoitaa 3 lintulajia, jotka puuttuvat omalta WP-listalta: välimerenhaukka, osmankäämikerttunen ja baleaarienkerttu. Tavoitteena viettää leppoisa viikko ilman sen suurempia suunnitelmia ja samalla nähdä nuo kolme mainittua lajia.

Hotelli löytyi melkein vahingossa aivan S’Albuferan kosteikon vierestä saaren pohjoisrannalta. Näin siis yksi saaren parhaista lintupaikoista sijaitsi kävelymatkan päästä. Etukäteen varattiin myös pikkuauto vuokralle kolmeksi päiväksi, jotta päästään näkemään vähän muitakin alueita.

7.6. laskeuduimme iltapäivällä helteiselle Palma de Mallorcan lentokentälle ja siirryimme siitä melkein ilmastoidulla bussikyydillä hotellille. Jo matkalla tuli ensimmäinen laji kolmesta listoille, kun lähellä Alcudian kaupunkia lensi reissun ensimmäinen vaalean muodon välimerenhaukka kohti S’Albuferan kosteikkoa. Kosteikon laidalla olevan hotellin pihasta nähtiin vielä toinen yksilö iltahämärässä. Jostain kosteikon suunnasta kuului yöhaikaran ääntä. Hyvä alku reissulle.

8.6. Aamusta suunnattiin Alcudian kaupunkia kiertämään. Paluumatkalla 8km pitkällä hiekkarannalla auringonottajien välistä makupaloja etsivät neljä vanhaa ja yksi nuori välimerenlokki. Lisäksi lennossa merellä näkyi karimetso ja muutamia etelänharmaalokkeja. Iltapäiväksi suuntasin S’Albuferan alueelle osmankäämikerttunen mielessä. Pensaiden katveessa kulkevan polun varrella lauloi runsaasti etelänsatakieliä ja silkkikerttusia. 

Alueella risteilevien kanaalien yllä pensaissa oli runsain määrin silkki- ja lehmähaikaroita. Poluilta ei ruovikon vuoksi paljoa lintuja näkynyt. Piti raivata tiensä kanaalin tai avonaisemman kasvillisuuden laitaan. Alueella oli myös useita piilokojuja ja muutama torni, joista näkymät avautuivat paremmin. Kanavissa ja lampareilla uiskenteli harmaasorsia, sinisorsia, lapasorsia, ristisorsia ja punapäänarskuja. Muutamia kruununokikanoja näkyi myös kanavia ylittäviltä silloilta. Haikarakattaus muodostui silkki-, lehmä-, yö-, harmaa- ja ruskohaikarasta. Kahlaajista näkyi runsain määrin pitkäjalkoja, pikku- ja mustajalkatyllejä.

9.6. Suuntasin heti auringonnousun aikaan S’Albuferan puistoon. Tällä kertaa lähdin kiertämään aluetta reunustavaa 12 km pitkää polkua. Tällä kertaa lintuja oli eiliseen iltapäivään verrattuna paljon paremmin äänessä. Ryti- ja rastaskerttuset pitivät kovinta meteliä. Taustalla säestivät ruokosirkkalinnut ja myös toivotut osmankäämikerttuset. Muutamaan kertaan pääsin ihastelemaan tätä tavoitteena ollutta wp-pinnaa lähietäisyydeltä kanavien varren ruovikoissa. Siellä täällä vastaan tuli myös komean värisiä ja hämmentävän kesyjä sulttaanikanoja. 

Hyvin merkattu polku kulki suurimman osan ajasta pensaiden ja ruovikon reunaa, välillä myös peltojen välissä. Muutamaan kertaan polulla sai väistellä myös lehmiä, jotka suuresta koostaan huolimatta antoivat kiltisti tietä.

Pari paksujalkaa lähti pellonlaidasta karkuun ja siellä täällä oli mm. mustapäätaskuja, samettipääkerttuja, heinäkerttuja sekä harmaasirkkuja. Muutama välimerenhaukka, ruskosuohaukka ja yksittäinen kalasääski lentelivät kosteikon yllä. Yllättävä vastaan tullut laji oli myös lumikko, jota pitkään erehdyin luulemaan kärpäksi. Netissä viisaammat kuitenkin kertoivat totuuden. Paikalliset lumikot ovatkin huomattavasti pohjoisessa eläviä lajitovereitaan suurempia.

Pitkän lenkin viimeinen kolmannes olikin sitten pikamarssi kohti hotellia, kun aamupala-aika alkoi mennä ohi. Loppupäivä rentoiltiin hotellin läheisyydessä. Rannalla pyöri edelleen muutama välimerenlokki.