27.3.2013 Suuntana Negevin autiomaa

Aamulla pistettiin suunnitelmat kokonaan uusiksi. Koska Eilatin seudulla etukäteisodotuksiin nähden hiljaista, päätettiin lähteä etsimään lintuja muualta. Peruttiin loput yöt Eilatista ja suunnattiin kohti Mitspe Ramonia keskelle Negevin autiomaata. Poikettiin eilatista lähtiessä km19 altaalla ja viereisellä altaalla, jossa oli havaittu huitteja. Afrikanhanhet edelleen samalla paikalla kuin aiemmin. Viereiseltä altaalta pomppasi esiin komea virtavästäräkki. Ensimmäinen yksilö tämän retken aikana. Huiteista ei tullut havaintoja.

Poikettiin uudemman kerran Yotvatan lähellä arabiankerttupaikalla. Kerttukin nähtiin, mutta jälleen aika lyhyesti. Paikalla havaittiin lisäksi Israelin peruslajistoa arabiantimali, mustapyrstötasku ja isopurppuramedestäjä. Puissa hyppi muutamia muuttajia mustakurkkukertun, hernekerttujen ja balkaninuunilinnun muodossa. Jatkettiin kohti Mitspe Ramonia hienoissa ja ajoittain jylhissä aavikkomaisemissa. Kivikkoa ja hiekkaa silmänkantamattomiin.

Hameysharin tasangolla poikettiin parille sivutielle. Ensimmäinen pysähdys tuotti yhdelle porukastamme havainnon pikkuaavikkokiurusta. Toinen sivutie olikin jo huomattavasti parempi. Katseltiin tien alkupäässä pikkulintuja, kun tietä vastaan tuli lintuharrastaja pariskunta. He kertoivat että vähän matkan päässä on hietakyyhkyjä ja sarvikiuruja. Kertoma piti paikkansa mukavasti. Tien varresta löytyi yhteensä 19 kruunuhietakyyhkyä ja useampia sarvikiuruja.

Kiuruilla oli myös poikanen, joka tosin nähtiin vain lyhyesti. Sarvikiurut antoivat myös kuvata itseään mukavan läheltä. Lisäksi paikalla havaittiin muutama nummikirvinen, arotasku, kivitasku ja naaras hupputasku. Mahtava paikka, jonne mennään huomenna uusiksi heti aamusta.

Mitspe Ramonissa heitettiin tavarat hosteliin ja lähdettiin kiertämään kylän paikkoja. Jalkapallokentän vierestä löytyi pari vuoripyytä, samamisicus -leppälintu, balkaninuunilintu ja muutama tiltaltti. Jyrkänteen reunalla pyörähti myös kalottitasku ja nubianalppikauriit ruokailivat kililensä kanssa rinteessä. Vielä ennen hämärää nähtiin kaupungin pohjoispuolella surutasku ja kivikkorastas. Pari päivää reissua jäljellä.

Tänään 2 uutta WP-pinnaa (sarvikiuru ja kruunuhietakyyhky), israelinpinnoja nyt 210.

26.3.2013 Eilatin ympäristössä

Aamu aloitetiin Eilatin pohjoispuolelta Yotvatasta. Etsittiin pikkuaavikkokiurua noin pohjoisemman circular fieldin kohdilta. Vanha tuttu kirjosiipikiuru lauloi etelämmän pellon kohdalla rajan takana. Käveltiin rajan reunaa kohti pohjoista ja yllättäen taakse jääneen äänen lisäksi alkoi kirjosiipikiurun ääntä kuulua myös edestä. Ilmeisesti paikalla lauloi 2 lintua. Nähtiin pariin otteesen lyhyesti myös isokorvainen hiekkakettu. Muutoin alueella oli aika hiljaista. Hienon näköinen eläin. Naamiokyyhkypari teki ohilennon ja myöhemmin naaras naamiokyyhky näyttäytyi Yotvatan jätärillä. Erikoisempaa ei nähty, muutama nummikirvinen ja arotasku.

Yotvatasta lähtiessä näytti petoja olevan liikkeellä aika mukavasti. Ajettiin 90 tien länsipuolelle petojen alle ajatuksena seurata jonkin aikaa petojen muuttoa. Hiirihaukka oli totutusti valtalaji. Joukossa muutamia haarahaukkoja ja arokotka. Petojen seuraaminen keskeytyi, kun lähipuista alkoi kuulua arabiankertun laulua. Hetken päästä lintu näkyi myös hetken aikaa ja jonkinlaisia kuviakin tuli. Spontaani arabiankerttu on aika kova havis. Kyselemällä varmistui, että alueella pesii 2-3 paria, mutta mepä ei tästä tiedetty.

Mentiin majapaikalle tankkaamaan ja lataamaan kuvia koneelle. Siinä yhteydessä tapahtui jotain kummallista. Lähes kaikki aamupäivän kuvat tuhoutuivat ja muistikortti meni jumiin. Testasin tyhjälle kortille otetuilla kuvilla ja sain todeta että muistikortinlukija on tullut tiensä päähän. Samalla meni hukkaan iso kasa mukavia aamupäivän mittaan näpsittyjä kuvia. Onneksi ei kuitenkaan enempää. Blogissa ei nyt siis kuvia nähdä, ennen kuin on uus muistikortinlukija hommattu. Lisäilen kuvia blogiin sitten perästä päin.

Päivän kuumimpaan aikaan käytiin snorklaamassa koralliriutoilla.  45 min vedessä olon jälkeen palelin ja tärisin pitkään kuin haavanlehti vaikka ulkona oli lämpöä yli +30. Pieni lämmittely auringossa ja uusi vähän lyhyempi sessio. Kivaa ja nättiä oli, vaikkei kuulemma vedä vertoja monille muille paikoille. Illalla käytiin vielä etsimässä aavikkokehrääjää ja aavikkohuuhkajaa laihoin tuloksin. Paikalla myös pari ranskalaista ornia samoissa puuhissa. Päivän tuloksena yksi uusi WP-pinna ja reissun lajimäärä nousi lukemaan 205.

25.3.2013 Kiertelyä ja petoja

Monen eri lähteen mukaan km76 on ainoa paikka, jossa on kunnolla lintuja. Paikka sijaitsee Eilatista pohjoiseen vievän tien varrella. Päätettiin siis mennä aamuksi sinne. Pohjoisesta puhaltava tuuli ja +15 astetta olivat hyytävän kylmä yhdistelmä. Pienessä horkassa aloitettiin peltojen haravointi. Paikalla lenteli ehkä satakunta lyhytvarvaskiurua. Useassa paikassa näkyi nummikirvisiä yhteensä ehkä parin kymmenen yksilön verran. Myös pari rusotaskua töröttivät pensaiden latvoissa. 

Jatkettiin tien päähän asti, jälleen aivan Jordanian rajan tuntumaan, jossa rajapartiot taas ajelivat edes takaisin. Hernekerttuja alkoi vilistä vähän joka pensaassa. Pienen kävelyn jälkeen alkoi kuulua laulua, joka kuulosti ruostepyrstöltä. Hetken kuluttua komea ruostepyrstö löytyikin laulamasta yhden pensaan reunasta. Harakkakäki teki ohilennon ja läheisestä pensaasta löytyi reissun eka etelänsatakieli. Kyllä paikalla jotain elämää näyttää olevan, mutta lajisto ja määrät olivat silti paikkaan nähden varsin pieniä. Linnuille kyllä riitti ruoaksi jotain paksuja perhosentoukkia, joita monet lajit (kuten kuvan töyhtökiuru) näyttivät innolla hotkivan. Pääskyillä ja tervapääskyillä oli myös pientä liikehdintää pohjoista kohti, mutta vaikealta sekin näytti vastatuulessa. Peltosirkku tarjosi hienon paikon aiemmin reissulla nuijatusta tilanteesta.

Kun alue tuntui olevan kohtalaisesti hallussa päätettiin lähteä takaisin Eilatin suuntaan. Ennen päätielle pääsyä matkan kuitenkin pysäytti oudon näköinen lintu. Nopealla vilkaisulla harmaasieppomainen lintu osoittautui pian naaras hupputaskuksi. Uusi laji omaan WP-listaan. Matka jatkui kohti Amram’s pillaria.

Amrams pillarin ympäristössä maisema on hauskan näköistä. Tummat, punaruskeat ja vaalean hiekanruskeat vuoret vierekkäin loivat jännän kokonaisuuden. Linnuista alueella ei ollut paikallisina kuin aavikkokiuru. Taivaalta kuitenkin löytyi pari mukavan näköistä hiirihaukkaparvea, joukossa muutamia haarahaukkoja. Myös arokotka muutti ohitse kohti pohjoista. Pois lähtiessä upea koiras hupputasku näyttäytyi tien varrella sekä maassa että lennossa.

Pyörähdettiin majapaikalla vähän tankkaamassa ja jatkettiin Eilat Mountainsille katsomaan miten niitä petoja oikein liikkuu. Hetken aikaa sopivaa paikkaa etsittyämme jäätiin tanskalaisryhmän kanssa staijailemaan. Hiirihaukkoja tuntui liikkuvan ihan mukavasti. Jatkuvasti esiin tuli uusia muutaman kymmenen linnun ryhmiä, välillä isompiakin. Joukossa oli edelleen muutamia haarahaukkoja. Pari arokotkaa ja arosuohaukka nähtiin myös. Lämpötilakin oli huomaamatta kohonnut yli 30 asteeseen, joten oli leppoisan lämmintä katsella petoja.

Lämpöisen päivän kunniaksi meinattiin mennä snorklailemaan koralliriutalle. Jonkun lomapäivän takia paikka kuitenkin meni kiinni jo alkuiltapäivästä, joten ei sinne keretty. Pitää yrittää varmaan huomenissa uusiksi. Alueen lähellä delfiinialtaan reunalla oli edelleen kyyryhaikara samassa paikassa kuin viimeksi. Myös kolme valkosilmälokkia ihaili altaan reunalla delfiinien hyppimistä.

Pyörähdettiin vielä K20 altailla, missä samat lajit edustettuina kuin eilenkin. Kaksi mustakurkkukerttua, valko-otsalepinkäinen, pari punapäälepinkäistä ja jaloista lähtenyt viiriäinen mukavimmat paikalla nähdyt linnut. Myös punakurkkuiset lapinkirviset antoivat kunnon näkymiä. Hetki etsittiin myös pikkulintuja puista, mutta laihoin tuloksin. Runsaiden hernekerttujen lisäksi nähtiin yksi mustakurkkukerttu ja palmukyyhkyn pesä.

Ennen auringonlaskua suunnattiin vielä North beachille, missä kyyryhaikara keikkui aaltojen mukana ponttoonin päällä. Myös valkosilmälokkeja liikkeellä joitain yksilöitä. Töyhtökiurut hyppivät jaloissa. Muuten merellä oli paljon hiljaisempaa kuin eilen. 

Iltapäivällä tuuli kääntyi pohjoisen puolelta etelään. Saa nähdä vaikuttaako se lintujen muuttoon. Retkenpinnalistassa on vielä tilaa. Tänään uusia WP-pinnoja tuli 2, retken aikana havaittuja lajeja 204.

24.3.2013 Ensimmäinen Eilat –päivä

Ensimmäisen Eilat-päivän aamuna päätettiin käväistä ensimmäisenä vilkaisemalla mikä on meininki North beachilla. Matkalla kohti rantaa kiinnittyi huomio porukkaan kameramiehiä, jotka zoomailivat samaan pensaaseen Ofira Parkissa. Pakko oli vilkaista mitä sieltä löytyy ja kohdekin selvisi. Mustakurkkukerttu oli huomion keskipisteenä. Puistosta löytyi lisäksi mm. metsäkirvinen ja pari rytikerttusta.

North Beachilla ei ihmeempiä havaittu ja päätettiin suunnata katsomaan Eilat Bird Sanctuaryn paikkoja. Lintujen puolesta ja muutenkin paikalla oli todella hiljaista. Kiinnostavimpia havaintoja olivat hietatiira, räyskä, balkaninuunilintu ja käenpiika. Rannalla saadun hyvän vinkin perusteella päätettiin lähteä koralliriutan suuntaan kyyryhaikaraa etsimään. Ensimmäisellä pysähdyksellä lintu löytyi delfiinialtaan reunalla kyykkimässä, delfiinien pyörähtäessä ajoittain aivan haikaran edessä. Komeata! 

Pitsihietakyyhkyaltaalta löytyi uudelleen eilen illalla lennossa nähdyt afrikanhanhet. Tällä kertaa ne kävelivät rauhassa rannalla. Jonkinlaista petoliikehdintää näkyi vuorten päällä, joten päätettiin siirtyä Eilat Mountainsille tarkistamaan tilanne. Ensimmäiselle nyppylälle päästyämme ei petoja kuitenkaan ollut enää liikkeellä. Pari kalottitaskua nähtiin. Jatkettiin KM20 altaille, jossa katseltiin lähietäisyydeltä mm. kahlaajia ja kaitanokkalokkeja. Suokukko, pitkäjalka, valkoviklo ja lampiviklo ehkä yleisimmät kahlaajalajit. Pikkusirrejä, mustajalkatyllejä ja pikkutyllejäkin kohtalaisesti.

Altaiden reunan pensaissa hyöri runsaasti hernekerttuja, joka vaikuttaa olevan yleisin muutolta tullut hysy. Yhdessä pikkupuskassa pyöri 12 tsäksättäjää. Altailla nähtiin myös toistaiseksi reissun pienin lintu. Mustajalkatyllipariskunnalla oli ihan pieni poikanen tien penkalla. Koirastylli pysytteli jatkuvasti poikasen lähellä, kun naaras yritti houkutella meitä kauemmas näyttelemällä siipirikkoa. Hauska näytelmä, varsinkin kun näyttelijäkin palkittiin ison pahan pedon poistuessa poikasen luota muualle lintuja katsomaan.

Päätettiin lähteä käymään katsastamassa Yotvatan paikkoja. Pyöreiltä pelloilta löytyi ainoastaan parisataa turkinkyyhkyä. Jatkettiin peltojen läpi hiekkadyyneille, jossa oli kuulemma ollut kirjosiipikiuru. Aluksi kuultiin linnun laulavan kauempaa ja lähemmäs Jordanian rajaa kävellessämme ääni vahvistui. Käveltiin aivan rajan tuntumaan ja haravoitiin kiikareilla maastoa jokunen tovi. Lopulta lintu löytyi näkyville Jordanian puolelta. Lintu teki hienoja laululentonäytöksiä, joiden aikana siipien musta-valkoiset kuviot välkkyivät upeasti. Taas yksi unelmalajeista oli havaittu. Hämmästeltiin sitä, kuinka linnun kaukaisen tuulen ujellukselta kuulostavat vihellykset kantoivat noin 500m. Myötätuuli lienee auttanut kummasti.

Rajojen läheisyydessä on aina välillä näkynyt miinoista varoittavia kylttejä. Pitää siis katsoa minne menee lintuja etsimään. Alueet on kuitenkin selvästi merkattu ja aidattu, luulisin. Kirjosiipikiurua katsellessa seisottiin aivan Jordanian rajan vieressä ja mietittiin mitähän rajavartijat tykkää. Hetken päästä tästä rajaa pitkin tulikin armeijan maastoauto, jonka kuski nosti iloisesti hymyillen kättä. Ei tarvinnut miettiä pidempään, onko ok olla siinä paikassa.

Lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Eilatia, kun takapenkiltä huomattiin upea koiras naamiokyyhky. Lintu istui aivan lähietäisyydellä puun latvassa. Lintu antoi aivan rauhassa katsella ja kuvata itseään pitkän tovin. Mahtavaa!

Iltapäivä oli jo pitkällä, joten suunnattiin suoraan kohti North Beachia. Paikalle oli kerääntynyt jo parisenkymmentä muutakin harrastajaa. Saatiin kuulla että paikalla oli arabiantiira ja vanha talvipukuinen lintu löytyikin pian poijulta istumasta kahden kalatiiran kanssa. Hetken kuluttua saatiin ihailla lintua myös lennossa kohtalaiselta etäisyydeltä. Päästiin myös tekemään hyvää vertailua linnun lennellessä ajoittain kalatiiran lähettyvillä.

  

Muita rannalla havaittuja lajeja olivat mm. muutamat valkosilmälokit, joista napsahti elis, pari pientä parvea mustapäälokkeja, 6 muuttavaa kapustahaikaraa, isohko heinätavi-jouhisorsaparvi ja pari kirjokalastajaa. 

Mukava päätös hienolle lintupäivälle, jonka aikana sain 6 uutta WP-pinnaa. Retken lajimäärä nyt 199.

23.3.2013 Kohti Eilatia

Aamulla nukuttiin suunnitellusti vähän pidempään. Eilisen myräkän jäljiltä tuuli vielä navakasti ja lämpöäkin oli vain ehkä 15 astetta. Aurinko kuitenkin paistoi selkeältä taivaalta. Ajeltiin aamupalan jälkeen kohti Masadaa. Matkalla nähtiin surutaskuja ja yksi kalottitasku. Molemmat uusia lajeja. Surutaskuja varsinkin tuntui olevan kuolleenmeren eteläosassa aika tiheässä.

Ylös Herodes suuren rakennuttamaan linnoitukseen meni kondolihissi. Staijaus huipulla ei kuitenkaan tuntunut alkuun tuottavan tulosta. Lopulta alkoi lintujakin näkyä, harmittavan korkealla tosin. Joutui katsomaan lähes suoraa ylöspäin, että jotain löytyi. Eikä muutto mitenkään hirvittävän voimakkaalta edes vaikuttanut. Nähtiin mm. 3 parvea kurkia (94+18+14), yksi isompi parvi kattohaikaroita (noin 600) ja joitain hiirihaukkoja, käärmekotkia ja yksi pikkukiljukotka. Linnoituksen ympäristössä pyöri rotkorakkeleita, joista yhdestä tuli käsipinna leivän avustuksella. Myös lyhytpyrstökorpit lensivät lähietäisyydellä.

Muuttavien lintujen seuraaminen oli raskasta ja kun paikalliset lajitkaan eivät herättäneet suurta mielenkiintoa päätettiin lähteä ajelemaan kohti Eilatia. Matkalla poikettiin Neot Smadarin vedenpuhdistamolla. Viimeksi eilen paikalla oli nähty mustaruostepyrstö, mutta tämän päivän osalta ei ollut tietoa tilanteesta. Paikalla ollut yksi hollantilainen lintumies kertoi kiertäneensä alueella tunnin, muttei ollut nähnyt lintua. Aloimme koluta pensaita läpi ja ehkä puolen tunnin kuluttua lintu löytyi. Upea musta pitkäpyrstöinen lintu. Eikä lajin harvinaisuus ainakaan vähennä sen hienoutta.

Paikalla näkyi lisäksi muutama balkaninuunilintu, ruostekurkkusirkkuja, pari pikkumehiläissyöjää sekä hieno Idänorfeuskerttu. Hetkeä aiemmin paikalla nähtyä tavallista ruostepyrstöä ei pikaisella etsinnällä löytynyt. Päätettiin suunnata vielä ennen auringonlaskua km20 altaille, jossa eilen oli nähty kaspiantylli. Paikalle päästyämme saimme kuulla ettei lajia ole tänään nähty. Kuitenkin lajilistalle päästiin ruksimaan mm. retken ensimmäiset flamingot, vesipääsky, suosirri ja mustajalkatylli. Flamingojen joukossa oli paikalla jo pidempään viihtynyt erikoinen tumma värimuunnos.

Illan alkaessa hämärtyä siirryimme vielä läheisen vesialtaan reunalle odottelemaan josko pitsihietakyyhkyt tulisivat juomaan. Kävellessä penkan reunalle yli lensi 3 afrikanhanhea. Paikalla oli vajaa parikymmentä henkeä. Yksi meidän porukasta onnistui kuulla pitsihietakyyhkyn ääni ja joku paikalla olleista kertoi myös näkevänsä linnut. Nuotitus oli kuitenkin hieman epäselvä ja kukaan muu ei ilmeisesti lintuja nähnyt. Täytynee yrittää joku toinen ilta uusiksi. Hauska oli kuitenkin nähdä, miten paikalla olleista sorsista osa lähti muutolle. Vaikka sorsat olivat altaalla sekaparvissa, muutto tapahtui lajipuhtaissa parvissa. Ensin lähti heinätavit ja perään lapasorsat.

Nyt sitten retkeillään Eilatista käsin retken loppuaika. Tänään itselle 5 uutta lajia. Retken kokonaislajimäärä 186.

22.3.2013 Kuolleellamerellä

Illalla saavuttiin Kuolleellemerelle ja majoituttiin Ein Gediin, Kuolleenmeren rannalle. Nyt aloitettiin jo matkan kuudes retkipäivä, aika kuluu nopeasti. Aamu oli juuri alkanut valjeta, kun suunnattiin kohti Wadi Salvadoria. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen päästiin perille haluttuun paikkaan. Hienon wadin lähes perällä on iso vihreä puu, jonka takana on lintuja houkutteleva lähde. Jonkin aikaa paikalla haravoitiin kivikkoa, mustapystötaskujen ja rotkorakkeleiden laulaessa. Pienen odottelun ja etsimisen jälkeen löydettiin myös rotkopunavarpunen ja kalliosirkku, joita varten paikalle tultiin. Punavarpusilla oli ilmeisesti pesä (ainakin kallionkolo, jossa oli heinää ja oksia), jonka vieressä koiras lauloi. Kalliosirkkukin tuli näyttäytymään komeasti lähietäisyydelle, vaikka ensin näkyi vain kauempana. Upeita lajeja molemmat. 

Käväistiin välissä aamupalalla majapaikassa ja lähdettiin nousemaan Nachal Arugot -wadiin. Upea rotkolaakso tämäkin, ainoa haitta oli isot laumat muita ihmisiä. Alhaalla nähtiin reissun ensimmäiset pikkumehiläissyöjät ja vuoren seinustalla kaartelevia lyhytpyrstökorppeja, jotka molemmat oli itselle uusia lajeja. Mitään Israelin peruslajeista poikkeavaa ei paikalla kuitenkaan havaittu. Aavikkopyy, isopurppuramedestäjä, mustapyrstötasku ja rotkorakkeli pitivät äänimaailmasta huolta. Myös vaaleakultarinta lauloi pensaikossa Wadin pohjalla. Nisäkkäitä edustivat kalliotamaani ja vuoren laella kurkkinut nubianvuorikauris.

Petolintuja vaikutti olevan muutolla kohtalaisesti. Hiiri- ja haarahaukkoja kaarteli 10-30 linnun parvissa siellä täällä. Puolen päivän aikoihin, päivän lämmettyä +35 asteen paikkeille, näytti petolintujen muutto olevan jo jatkuvaa virtaa. Haukkojen kanssa samassa "putkessa" matkasi myös joitain mustahaikaroita sekä muutama arokotka ja yksittäinen tumman muodon pikkukotka.

Wadikävelyn jälkeen käytiin huuhtomassa hikiä pois kuolleessa meressä kellumalla. Uimiseksi sitä ei voi kutsua. Hauska kokemus, jota voin suositella vesijuoksijoille. Vesijuoksuvyötä ei tarvita. Uinnin aikana taivas alkoi värjäytyä hiljalleen keltaiseksi. Petolintumuuttokin laski korkeuksista paljon alemmaksi ja ilmeisesti loppui pian kokonaan. Näkyvyys ainakin loppui. Nähtiin tienvieressä yksi hiirihaukka, joka ilmeisesti paikallisen pudotuskelin seurauksena oli tipahtanut muutolta. Koko maisema oli värjäytynyt kellan sävyiseksi ja kuvistakin tuli jännän värisiä. Suunnitellun Masadan vierailun sijasta päätettiin lähteä kohti majapaikkaa. Pyörähdettiin vielä joillain altailla Kuolleenmeren eteläkulmassa, mutta siellä ei nähty mitään pikkumehiläissyöjää ja pitkäjalkaa ihmeempää. 

Ihan mukava rennompi päivä reissun puolivälin paikkeille. Aamullakin päätettiin nukkua pitkään ja herätä vasta aamupalalle. Yleensä kun on lähdetty liikkeelle ennen kuin aamupala alkaa. Päivä aloitellaan tänään väliin jääneestä Masadasta ja illaksi ajellaankin sitten jo Eilatiin. Tänään itselle uusia lajeja havaittiin 4 ja retken kokonaislajimäärä on 172.

21.3.2013 Nizzanassa

Aamun pimeässä ajettiin Nizzanan alueelle auringonnousua odottamaan. Aika pian perille päästyämme alkoi valo kajastaa taivaanrannasta ja näkyvyys parani hetki hetkeltä. Hetki ennen auringonnousua löytyi ensimmäinen tavoitelluista lajeista. Idänkaulustrappi soidinsi upean näköisesti kaulahöyhenet puuhkassa päättömästi juosten. Koomisen näköistä päätöntä juoksua oli mukava seurata lämpötilan alkaessa pikkuhiljaa kohota. Aavikolla pyöri myös usieita aro- ja kivitaskuja, muutama aavikkotasku sekä isot parvet lyhytvarvaskiuruja. Muutama arokiurukin nähtiin.

Kaksi tuulihaukka, niittysuohaukkaa ja arosuohaukka edustivat petolintuja. Arokorpilla (entinen pronssikorppi) oli pesä pylväässä ja muutamat linnut pyörivät lähettyvillä. Aamun valjettua kunnolla päätettiin poiketa Nizzanan jätevesialtailla tarkistamassa olisiko hietakyyhkyjä tullut juomaan. Alueella olleiden runsaiden sateiden takia linnuilla riittää kuitenkin luonnollisia juomapaikkoja ja saatiin tyytyä kymmeniin pikku-uikkuihin, pariin vuorikirviseen, pitkäjalkoihin, suokukkoihin ja muuhun peruslajistoon.

Matkalla takaisin kohti Nizzana-Ezuz tietä ilmestyi yhtäkkiä eteen parvi kattohaikaroita. Sen perään toinen ja silmänkantamattomiin uusia lämpimissä pyörteissä korkeutta ottavia lintuja. Hetkessä ohi muutti tuhansia kattohaikaroita. Taisi olla yksi kattohaikaran kevätmuutonmuuton huippupäivistä.

Haikaroita tovi kuvattuamme jatkettiin eteenpäin. Pikainen pysähdys varmistamaan kumpareen taakse tipahtanut vaalea lintu. Lintu osoittautui vain kivikkopyyksi, joita tupsahtaa vastaan tämän tästä. Samalla kuitenkin kuultiin arovarpusen erikoista surisevaa laulua. Hetken päästä lintu saatiinkin näkyviin. Hieno laji, joka joinain vuosina on todella harvalukuinen. Samassa nähtiin reissun ensimmäinen valko-otsalepinkäinen, joita nähtiin lopulta tänään lähemmäs 10 yksilöä.

Matka jatkui aavikkoa halkovalle tielle, josta löytyikin toinen erityisesti etsinnässä ollut laji, aavikkojuoksija. 3 lintua kipitti pitkin matalaa hieman vihertävää ruohokasvustoa. Olipa varsinaisen upean näköisiä lintuja. Väreilyn ja etäisyyden takia kuvat jäivät sutuksi, mutta kaukoputkella sai kyllä ihailla kunnolla. Lähiseudulta löytyi vielä mm. reissun eka nummikirvinen ja minervanpöllö.

Nizzanan lähellä poikettiin vielä aavikon keskellä olevan lähteen ympäristöön muodostuneella vehreämmällä laikulla. Siellä haikaroiden muutto jatkui yhtenä putkena. Lintuja valui hiljalleen kohti pohjoista tuhansia yksilöitä. Seassa siellä täällä haarahaukkoja, mutta muuten petomuutto vaikutti vaisulta. Variegatus -alalajin sepeltasku oli mukava löytö. Lisäksi paikalla iso parvi lyhytvarvaskiuruja ja pari nummikirvistä.                     

Osa kattohaikaroista piti taukoa muuton välillä. Yhdelle pellolle oli sulloutunut melkoinen lössi punanokkia. Ei taida paljoa sammakoita olla tuolla pellollä tämään vierailun jälkeen.

Matkalla kohti kuolluttamerta käytiin vielä Ein Avdat kanjonilla. Arokorpit pyörivät täällä ihan lähietäisyydellä, samoin kuin afrikankalliopääsky sekä alppi- ja vaaleakiitäjät. Hanhikorppikotkilla oli muutama pesä kallionhalkeamissa ja muutama pikkukorppikotkakin nähtiin. Eka mustapyrstötasku ja rotkorakkeli lisättiin myös listalle. Hieno paikka, vaikkei alueella pesivää vuorikotkaa nähtykään.

Päivän saldona 12 uutta WP pinnaa. Retken aikana havaittujen lajien määrä on nyt 167.