22.3.2013 Kuolleellamerellä

Illalla saavuttiin Kuolleellemerelle ja majoituttiin Ein Gediin, Kuolleenmeren rannalle. Nyt aloitettiin jo matkan kuudes retkipäivä, aika kuluu nopeasti. Aamu oli juuri alkanut valjeta, kun suunnattiin kohti Wadi Salvadoria. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen päästiin perille haluttuun paikkaan. Hienon wadin lähes perällä on iso vihreä puu, jonka takana on lintuja houkutteleva lähde. Jonkin aikaa paikalla haravoitiin kivikkoa, mustapystötaskujen ja rotkorakkeleiden laulaessa. Pienen odottelun ja etsimisen jälkeen löydettiin myös rotkopunavarpunen ja kalliosirkku, joita varten paikalle tultiin. Punavarpusilla oli ilmeisesti pesä (ainakin kallionkolo, jossa oli heinää ja oksia), jonka vieressä koiras lauloi. Kalliosirkkukin tuli näyttäytymään komeasti lähietäisyydelle, vaikka ensin näkyi vain kauempana. Upeita lajeja molemmat. 

Käväistiin välissä aamupalalla majapaikassa ja lähdettiin nousemaan Nachal Arugot -wadiin. Upea rotkolaakso tämäkin, ainoa haitta oli isot laumat muita ihmisiä. Alhaalla nähtiin reissun ensimmäiset pikkumehiläissyöjät ja vuoren seinustalla kaartelevia lyhytpyrstökorppeja, jotka molemmat oli itselle uusia lajeja. Mitään Israelin peruslajeista poikkeavaa ei paikalla kuitenkaan havaittu. Aavikkopyy, isopurppuramedestäjä, mustapyrstötasku ja rotkorakkeli pitivät äänimaailmasta huolta. Myös vaaleakultarinta lauloi pensaikossa Wadin pohjalla. Nisäkkäitä edustivat kalliotamaani ja vuoren laella kurkkinut nubianvuorikauris.

Petolintuja vaikutti olevan muutolla kohtalaisesti. Hiiri- ja haarahaukkoja kaarteli 10-30 linnun parvissa siellä täällä. Puolen päivän aikoihin, päivän lämmettyä +35 asteen paikkeille, näytti petolintujen muutto olevan jo jatkuvaa virtaa. Haukkojen kanssa samassa "putkessa" matkasi myös joitain mustahaikaroita sekä muutama arokotka ja yksittäinen tumman muodon pikkukotka.

Wadikävelyn jälkeen käytiin huuhtomassa hikiä pois kuolleessa meressä kellumalla. Uimiseksi sitä ei voi kutsua. Hauska kokemus, jota voin suositella vesijuoksijoille. Vesijuoksuvyötä ei tarvita. Uinnin aikana taivas alkoi värjäytyä hiljalleen keltaiseksi. Petolintumuuttokin laski korkeuksista paljon alemmaksi ja ilmeisesti loppui pian kokonaan. Näkyvyys ainakin loppui. Nähtiin tienvieressä yksi hiirihaukka, joka ilmeisesti paikallisen pudotuskelin seurauksena oli tipahtanut muutolta. Koko maisema oli värjäytynyt kellan sävyiseksi ja kuvistakin tuli jännän värisiä. Suunnitellun Masadan vierailun sijasta päätettiin lähteä kohti majapaikkaa. Pyörähdettiin vielä joillain altailla Kuolleenmeren eteläkulmassa, mutta siellä ei nähty mitään pikkumehiläissyöjää ja pitkäjalkaa ihmeempää. 

Ihan mukava rennompi päivä reissun puolivälin paikkeille. Aamullakin päätettiin nukkua pitkään ja herätä vasta aamupalalle. Yleensä kun on lähdetty liikkeelle ennen kuin aamupala alkaa. Päivä aloitellaan tänään väliin jääneestä Masadasta ja illaksi ajellaankin sitten jo Eilatiin. Tänään itselle uusia lajeja havaittiin 4 ja retken kokonaislajimäärä on 172.