Aamun pimeässä ajettiin Nizzanan alueelle auringonnousua
odottamaan. Aika pian perille päästyämme alkoi valo kajastaa taivaanrannasta ja
näkyvyys parani hetki hetkeltä. Hetki ennen auringonnousua löytyi ensimmäinen
tavoitelluista lajeista. Idänkaulustrappi soidinsi upean näköisesti
kaulahöyhenet puuhkassa päättömästi juosten. Koomisen näköistä päätöntä juoksua
oli mukava seurata lämpötilan alkaessa pikkuhiljaa kohota. Aavikolla pyöri myös
usieita aro- ja kivitaskuja, muutama aavikkotasku sekä isot parvet lyhytvarvaskiuruja. Muutama arokiurukin nähtiin.
Kaksi tuulihaukka, niittysuohaukkaa ja arosuohaukka edustivat petolintuja. Arokorpilla (entinen pronssikorppi) oli pesä pylväässä ja muutamat linnut pyörivät lähettyvillä. Aamun valjettua kunnolla päätettiin poiketa Nizzanan jätevesialtailla tarkistamassa olisiko hietakyyhkyjä tullut juomaan. Alueella olleiden runsaiden sateiden takia linnuilla riittää kuitenkin luonnollisia juomapaikkoja ja saatiin tyytyä kymmeniin pikku-uikkuihin, pariin vuorikirviseen, pitkäjalkoihin, suokukkoihin ja muuhun peruslajistoon.
Matkalla takaisin kohti Nizzana-Ezuz tietä ilmestyi yhtäkkiä
eteen parvi kattohaikaroita. Sen perään toinen ja silmänkantamattomiin uusia
lämpimissä pyörteissä korkeutta ottavia lintuja. Hetkessä ohi muutti tuhansia
kattohaikaroita. Taisi olla yksi kattohaikaran kevätmuutonmuuton huippupäivistä.
Haikaroita tovi kuvattuamme jatkettiin eteenpäin. Pikainen
pysähdys varmistamaan kumpareen taakse tipahtanut vaalea lintu. Lintu
osoittautui vain kivikkopyyksi, joita tupsahtaa vastaan tämän tästä. Samalla
kuitenkin kuultiin arovarpusen erikoista surisevaa laulua. Hetken päästä lintu
saatiinkin näkyviin. Hieno laji, joka joinain vuosina on todella harvalukuinen.
Samassa nähtiin reissun ensimmäinen valko-otsalepinkäinen, joita nähtiin
lopulta tänään lähemmäs 10 yksilöä.
Matka jatkui aavikkoa halkovalle tielle, josta löytyikin
toinen erityisesti etsinnässä ollut laji, aavikkojuoksija. 3 lintua kipitti
pitkin matalaa hieman vihertävää ruohokasvustoa. Olipa varsinaisen upean
näköisiä lintuja. Väreilyn ja etäisyyden takia kuvat jäivät sutuksi, mutta
kaukoputkella sai kyllä ihailla kunnolla. Lähiseudulta löytyi vielä mm. reissun
eka nummikirvinen ja minervanpöllö.
Nizzanan lähellä poikettiin vielä
aavikon keskellä olevan lähteen ympäristöön muodostuneella vehreämmällä
laikulla. Siellä haikaroiden muutto jatkui yhtenä putkena. Lintuja valui
hiljalleen kohti pohjoista tuhansia yksilöitä. Seassa siellä täällä
haarahaukkoja, mutta muuten petomuutto vaikutti vaisulta. Variegatus -alalajin sepeltasku
oli mukava löytö. Lisäksi paikalla iso parvi lyhytvarvaskiuruja ja pari
nummikirvistä.
Osa kattohaikaroista piti taukoa muuton välillä. Yhdelle pellolle oli sulloutunut melkoinen lössi punanokkia. Ei taida paljoa sammakoita olla tuolla pellollä tämään vierailun jälkeen.
Matkalla kohti kuolluttamerta käytiin vielä Ein Avdat
kanjonilla. Arokorpit pyörivät täällä ihan lähietäisyydellä, samoin kuin afrikankalliopääsky
sekä alppi- ja vaaleakiitäjät. Hanhikorppikotkilla oli muutama pesä
kallionhalkeamissa ja muutama pikkukorppikotkakin nähtiin. Eka mustapyrstötasku
ja rotkorakkeli lisättiin myös listalle. Hieno paikka, vaikkei alueella pesivää
vuorikotkaa nähtykään.
Päivän saldona 12 uutta WP pinnaa. Retken aikana havaittujen
lajien määrä on nyt 167.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti