3.-4.11.2012 Joutsenbongausta ja Ohotanlokki!

Lauantaina annoin oman panokseni Birdlifen "joutsenbongaukseen" kiertämällä raikkaassa sadesäässä Muuratjärven ja sen lähipellot sekä lammet. Tässä tapauksessa tapahtumaa olisi voinut kutsua ennemmin joutsenetsinnäksi. Oli etukäteen tiedossa että alueelta isompia joutsenmääriä tuskin löytyy, mutta silti joutsenten vähyys yllätti. Yhteensä vain 14 joutsenta kolmessa eri paikassa.

Kesken kierroksen tuli tieto Kirkkonummella Ämmässuon kaatopaikalla mahdollisesti Suomelle uudeksi lajiksi määrittyvä Larus schistisagus. Puhelimella piti varmistaa linnun suomenkielinen nimi, joka paljastui ohotanlokiksi. Kyseessä oli vasta neljäs havainto WP:n  (länsipalearktisella) alueelta. Saman päivän aikana ei ollut mahdollisuutta paikalle lähteä ja varsin sekavat viestit paikalta hämmensivät ajatuksia lisää. Lopulta kuitenkin laji varmistui ja linnun nähtiin jäävän yöpymään läheiselle Vitträskin järvelle.

Oli sanomattakin selvää että näillä tiedoilla kannatti lähteä aamuksi lintua etsimään. Pienten selvittelyjen jälkeen oli kyyti valmiina ja Ossi tuli tutusti aamuyöstä nappaamaan kyytiin. Saavuttiin hyvissä ajoin hämärässä Vitträskin rantaan, jonne muutama muukin lintuharrastaja oli tiensä löytänyt. Ihmeteltiin porukan pienuutta, mutta jälkikäteen kuultiin isomman porukan olleen toisessa rannassa. Aamun pikkuhiljaa valjetessa löytyi harmaalokkiparvesta kohtalaisen hyvän näköinen tummaselkäinen yksilö.  Laji varmistui vasta linnun noustua lentoon kaatopaikan suuntaan.

Tunnelma oli korkealla ja päätimme myös suunnata kaatopaikalle katsomaan lokkia uudemman kerran. Kauhalantien päässä kaatopaikan laidalla näkyvyys oli onneton. Lokkeja kuului, mutta mitään ei sumussa näkynyt. Käpylintuparven mukana tööttäillyt kirjosiipikäpylintu oli mukava havis. Näkyvyyden pikkuhiljaa parantuessa alkoi kaatopaikalle valua pikkuhiljaa lisää toiveikkaita orneja. Hieman yllättäen ohotanlokkia ei löytynytkään enää uudelleen ja monet joutuivat pettymään. Kannatti olla hyvissä ajoin liikkeellä aamusta.

Kahvittelun jälkeen poikettiin vielä Porkkalanniemen kärjessä kajavastaijilla. Paikalla oli myös autokunnallinen porilaisorneja. Vähän liiankin leppoisassa kelissä mukavimmat havainnot olivat vanhat talvipukuiset pikkulokit, joita näkyi merellä vajaa parikymmentä. Taviokuurna kävi pariin otteeseen viheltämässä komeasti männynlatvassa. Päivän hämmentävimmän hetken aiheutti ääni, jota arveltiin vuoroin linnuksi ja vuoroin soutuveneeksi. Lopulta  näkyviin ui kyhmyjoutsenpoikue, josta ääni kuului.  Kajavaa ei näkynyt vaikka kovasti toivottiin. Mutta sepä ei mieltä tälläisenä päivänä masentanut. :)

27.-28.10. pientä koskelomuuttoa

Lauantaina oli pitkästä aikaa kunnolla aikaa retkeillä vähän paremmin myös Keski-Suomessa. Päätettiin Nokelaisen Ossin kanssa käydä kokeilemassa staijia Jyväskylän Tarvaannenässä. Niemen kärjestä aukeaa ihan mukavat näkymät yli Päijänteen Ristiselän.

Aamulla taivas oli täysin pilvessä, matalalla roikkuvat pilvet ja järven pinnassa leijaileva usva vähän häiritsi lintujen löytämistä, mutta harvakseltaan löytyi muuttavia pienehköjä koskeloparvia. Yhteensä Tarvaannenästä havaittiin 366 koskeloa. Yllättäen jopa 240 yksilöä vähemmän kuin 10 km etelämpää Säynätsalosta. Ilmeisesti osa linnuista koukkasi lounaaseen meidän pohjoispuolelta.

Koskeloiden lisäksi liikkeellä oli myös jonkin verran joutsenia, mutta niiden muutto alkaa vasta huomattavasti myöhemmin, kunhan järvet alkavat jäätyä myös Keski-Suomessa. Mukava oli myös muuttava maakotka, joka on kohtalaisen harvinaista herkkua sisämaassa. Lisäksi nähtiin mukavina sisämaahavaintoina mm. 2 merikotkaa ja 7 pilkkasiipeä. Kajava antaa edelleen odottaa itseään.

Sunnuntaipäivälle oli myös pieniä odotuksia koskelomuuton suhteen. Yhteensä koskeloita oli menopäällä kuitenkin vain reilu 100 yks. eikä muutakaan mainittavaa ollut liikkeellä.

Tänä syksynä on havaittu runsaasti taviokuurnia. 3 yksilöä herkutteli sunnuntaina pihlajanmarjojen siemenillä aivan Säynätsalon sataman tuntumassa. Taviokuurna on kyllä ehkä yksi helpoimmista linnuista kuvattavaksi. Ajoittain joutui siirtymään kauemmas, kun kamera tarkentaa lähimmillään vain 1,5 metriin.

12.-15.6. Pikkulintuja Itä-Suomessa

Toinen kierros Itä-Suomessa kesätöiden merkeissä. Ohjelmassa samat kohteet kuin viime kerralla. Ensimmäinen aamu kului Pieksämäellä, missä perinteiseen tapaan itse kartoituskohteella ei merkittäviä lintuhavaintoja. Kolme varoittelevaa valkovikloa sen sijaan piti sellaista mökää, että korvissa soi vielä hetken päästäkin. Luulisi että pienemmälläkin metelillä menis varoitusviesti lajitovereille perille.

Kartoitusalueen lähellä oli vanhahko kuusikko, mistä löytyikin kaksi pikkusieppoa. Näistä näin vain toisen, joka oli tyypilliseen tapaan nuori toista kesää viettävä koiras. Vanhoja koiraita tapaa yllättävän harvoin. Ne ilmeisesti valtaavat kaikkein parhaat kohteet ja nuorille jää sitten loput. Nuoria kuitenkin tuntuu olevan suhteettoman paljon vanhoihin verrattuna. Suomi sijaitsee lajin levinneisyysalueen länsirajalla. Ehkä nuoret tulevat idempää etsimään uusia asuinseutuja (?). Saman voi huomata sinipyrstöllä, joita myös on tänä vuonna mukavan paljon. 

Seuraavan päivän kohde Kontiolahdella ei tuonut mitään mainittavia havaintoja. Päivän muun retkeilyn ohessa kävin bongaamassa Pohjois-Karjalanpinnoihin Joensuun Vehkalahden uimarannan vieressä laulaneen rastaskerttusen. Se oli vielä oikein kivasti näytillä ruovikon laidassa. Rytikerttunen ja useat ruokokerttuset säesti  taustalla. 

Kerttuspaikan lähellä poikkesin vielä Kuhasalossa (tai Kokkosensaaressa, molemmat nimet kun löytyy kartasta), mistä löytyi joku luontopolun tapainenkin. Alussa polku sukelsi lehtimetsään ja pian vanhahkoon kuusikkoon. Yllätys yllätys, täältäkin löytyi 2 kv (toisen kalenterivuoden) pikkusieppo. Kuusikon laidassa sirisi sirittäjä ja puukiipijä oli saanut erikoisesti sirahtelevat nuorukaisensa lähtemään pesästä.

Joensuun seudulta matka jatkui kohti Ilomantsia. Aikaisemmalla reissulla selvityskohteella lauloi pikkusieppo ja niin tälläkin kertaa. Mutta nyt niitä olikin kaksi. Toinen tyypillisesti 2kv, mutta toinen olikin komea oranssilla kurkulla ja harmaalla päällä varustettu vanha koiras. Taisi olla ensimmäinen vanha lintu, jonka olen tänä vuonna nähnyt. Kaikkia laulavia ei ole kuitenkaan jaksanut näkyville kaivaa.

Ilomantsista oli löytynyt muutamaa päivää aiemmin peräti kolme laulavaa pikkukultarintaa eräältä turvetuotantoalueelta. Laji jota en ollut koskaan havainnut, joten pitihän se lähteä hakemaan elislistalle. Sopivan näköistä paikkaa alueella näytti olevan paljon, joten ihan heti ei laji silmiin osunut. Pienen etsimisen jälkeen löytyi kuitenkin yksi laulava koiras pientä pensasta kasvavalta ruohottuneelta turvesuolta. Välillä lintu pyöri myös aivan tien vieren korkeammissa puskissa. Mahdollisesti toisetkin jossain alueella oli, mutta en jaksanut alkaa koko aluetta kiertää, eikä nopeasti lämpenevä aamupäivä ollut enää otollisinta aikaa lajin löytämiselle. Tämä lintu näyttäytyikin sitten toistenkin edestä. 

Ilomantsista matka jatkui etelään. Yhdellä pysähdyksellä vastaan käveli Skotlannista kotoisin oleva lintuharrastaja Simon. Retkeiltiinkin sitten yhdessä Tohmajärven Värtsilässä muutama tunti, kun oltiin samaan suuntaan menossa. Oli hauska nähdä ulkomaanvieraan intoa, kun pensaassa laulanut viitakerttunen pomppasi näkyville. Monet täällä yleiset lajit kun on kovia harvinaisuuksia Britanniassa. Erityisen ilahduttavia havaintoja vierailijalle olivat myös Sääperinjärvellä hieman yllättäen kellunut komea koirasuivelo, rannassa pyörineet kesäpukuiset pikkulokit ja taustalla vihellellyt kuhankeittäjä.

Oma reissu vei vielä Ruokolahdelle. Kiinnostavinta siellä oli päästä tarkistamaan miten oli käynyt viime kerralla löytyneelle metson pesinnälle. Pesässä olikin siististi haljenneet munankuoret ja yksi muna, joka ei ollut syystä tai toisesta kuoriutunut.

8.-9.6. KSLY:n kuntaralli Laukaassa

Perjantai-iltana klo 19 kokoontui Halssilan huoltoaseman pihaan epämääräinen porukka lintumiehiä (+yksi lintunainen). Perinteen mukaisesti etukäteen arvottu kisakunta julkistettiin vasta 2 tuntia ennen kisa-ajan alkua. Saatiin vielä kisamestari Kylpeltä kartat alueesta ja lista viimeaikaisista kiinnostavista havainnoista. Edessä siis 18 tuntia tiukkaa havainnointia ja tavoitteena havaita mahdollisimman monta lajia lintuja. Lähes 2 tuntia aikaa ja kisa-alueena viereinen kunta, joten vetäydyttiin kahvikupposen ääreen tekemään sotasuunnitelmaa. Nokelaisen Ossin kanssa on rallattu useat rallit, mutta tällä kertaa saatiin Lahtisen Jirka mukaan vahvistukseksi. Joukkueen nimeksi valikoitui Nuorisojaosto. Ainakin keski-iältään kisan nuorin joukkue.

Pohjustus päätettiin jättää väliin. Sillä saa vaan pahan mielen, kun näkee pari minuuttia ennen kisan alkua jotain, mitä ei koko kisassa näe. Kun karkea suunnitelma oli valmiina lähdettiin kohti aloituspaikkaa, Montolan tulvalammikkoa. Saman paikan oli valinnut useat muutkin joukkueet ja paikalla oli klo 21 kisan alkaessa lähes ruuhkaa. Pari minuuttia ennen kisan alkua pyy vihelsi viereisestä metsästä, mutta kisan alettua sitä ei enää pienestä etsimisestä huolimatta löytynyt. Myös vielä edellisenä päivänä paikalla ollut lampiviklo oli katsonut parhaakseen lähteä. Pari mustavikloa ja liro oli kuitenkin paikalla (liro jäi jostain syystä useilta näkemättä). Tuulihaukka teki ohilennon ja listaus pääsi kunnolla vauhtiin: pensastasku, punavarpunen, vihervarpunen, pensaskerttu, naurulokki, töyhtöhyyppä, selkälokki, käki, lehtokurppa...

Kun lammikot oli tsekattu siirryttiin kilometrin päähän, mistä piti löytyä pikkulepinkäinen. Kuivasta haavasta lähti hiirihaukka ja taivaalta löytyi jännän näköinen kaartelija. Saalis kynsissä kaarrellut sarvipöllö pääsi yllättäen listalle jo reilusti ennen auringonlaskua. Hyttysmyrkyllä oli kysyntää. Lepinkäisestä ei havaintoa. Matka jatkui kohti Lievestuoreenjärveen työntyvää Majasaaren niemeä. 

Ossi kaivaa uusia lajeja.

Leppoisassa tyyntyneessä illassa oli mukava etsiä uutta ruksittavaa auringonlaskun lähestyessä. Kuikka, laulujoutsen, kalatiira, lajilista karttuu. Sääksi laskeutuu näkyville rantakoivuun, jes! "Hei! Mikäs parvi tuolla menee.." Äh, sinisorsia..

Auringonlaskua olisi voinut jäädä ihastelemaankin, mutta oli päästävä eteenpäin kun valoa vielä riitti ja lintuja näkyvillä. Laajalahdella Koti-isien joukkue tulee naureskellen vastaan. Jälkeen jäi vain vahva haju, joka oletettavasti tuli kuitenkin lietelammista. Kahlaajista löytyi vain pikkutylli, satakieli aloitti laulunsa. Yli lentää sorsaparvi. Sinisorsia ja joukossa jouhisorsa! (purkutilaisuudessa paljastuu yllättäen ässäksi) Ikkunat avoinna lähdettiin ajelemaan kohti Lapinjärveä. Matkalla viitakerttunen lauloi Lievestuoreen kylällä.

Lapinjärvellä taas ruuhkaa. Koti-isät jälleen paikalla, kuten ainakin 4 muuta joukkuetta. Purkutuomion saaneen lahon tornin puute aiheutti omat haasteensa. Punasotka löytyi helposti, kunnon sektoria järvelle ei. "Mistä tonne oikein näkee..". Lopulta saatiin kokolailla koko järvi katsottua ja mm. tukkasotka listalle. Luhtahuitti aloitti huutelun! (tätäkään ei monet kuulleet, vaikka huitti veisteli jo ison porukan ollessa paikalla). Takaisin autolle ja kupilliset kahvia. Sarvipöllö teki ohilennon melkein heti sen jälkeen kun viimeisen joukkueen perävalot vilahti pois näkyvistä.

Pelloilta ei löytynyt viiriäistä, mutta illan kolmas sarvipöllö kuitenkin. Yölaulaja-aika alkoi olla parhaimmillaan, joten oli kiiruhdettava eteenpäin. Suunnaksi tiedossa ollut viitasirkkalintu. Matkalla pysähtelyä sopivanoloisilla paikoilla. Rajalantien varrella rutiinistoppi. "Hei, joku sirisee!" "Viitasirkkalintu!" Vaimea sirinä kuului heikosti tielle. Allekirjoittaneen piti juosta vähän matkaa pellonreunaa ennen kuin olin ihan varma itsekin. Hienosti poimittu, olis jääny iteltä ehkä huomaamatta! Hyvä, voidaan jättää tiedossa ollut lintu väliin ja jatkaa eteenpäin. Pensassirkkalintu hoitui helposti Puhakan pelloilta. 

Lajilistaan oli kirjattu ylös myös puolenyön väliaikatulos: 66 lajia kolmessa tunnissa. Huikea alku ja vaikeita lajeja, kuten petoja saatu heti alkuun! "Kehrääjä ja ruisrääkkä pitää saada". Suunta kohti tiedossa olleita kehrääjiä. Ajellaan näköjään Pihlajien kanssa peräkkäin, jollain stopilla päivitellään kaulushaikaroiden runsautta satakielien säestäessä taustalla. Eka kehrääjäpaikka, vain punakylkirastaita... Toinen kehrääjäpaikka. "Missä se kehrääjä nyt oikein on?" Hetken päästä kuului nariseva vastaus: "TäääääÄÄÄÄääääl-läääÄÄÄÄäääääää". JES! 

Tarvaalan rääkkä oli tehnyt oharit, joten alkoi olla paineita sen suhteen. Pysähdys Haapajärvellä ja sponde rääkkä. :) Hyvässä vauhdissa ollaan.. Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta, joten päätettiin suunnata potentiaalisille kangaskiurupaikoille, ei vaan millään löydy. Teeri pulisee itsensä listalle. Edelleen peruslajeja ruksittiin edelleen tasaista  vauhtia. Aurinko oli jo noussut eikä ollut ehtinyt edes väsyttää vielä. "Onpa jännä ralli, kun on koko yön kivaa". Pikkusieppoa ei löydy vanhalta paikalta. Metsälajeja puuttuu, suunnaksi leipäpohjan metsät. Matkalla pelloilla mm keltavästäräkki, närhi ja fasaani. 

Vanhassa kuusikossa kuuluu tikan rummutus, harmittavasti vain kerran. "Kuulosti kyllä oudolta käpytikaksi." Samalla paikalla saatiin talvirallissa pohjantikka. Ei löytynyt yhtään tikkaa, joten ei saatu varmistusta. Idänuunilintu laulaa taustalla. Töyhtötiainen, kuusitiainen, hippiäinen, puukiipijä, punatulkku.. Metsälajeja hoituu mukavasti.

Aurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittää. Peurunkajärveltä löytyy tukkakoskelo ja härkälintu huutaa taustalla. "Etsitään sitten tuolta pohjoispäästä se isokoskelo jostain". Ei keretä edes sinne saakka: "Hei nyt lentää koskelo tossa rinnalla, isokoskelo!". Lajeja kertyy edelleen hurjaa vauhtia. Tavoitteeksi mustakurkku-uikku. Vatkalantien lammikoilla vain laulujoutsen ja 2 viitakerttusta. Herisentien lammelta kurkku-uikku löytyy. Viereisellä hiekkakuopalla Pihlajat taas samoilla apajilla. Käpylintuparvi lentää ylitse. Nuijataan kangaskiuru. Matka jatkuu. "Palokärki pylväässä!" JESSS! Vaikeita rallilajeja.

"Missä ihmeessä on sirittäjät?" "Pakko sen on joskus tulla, kun vaan ajaa tarpeeks ikkunat auki". Haapasuolla rallin eka havainto kottaraisesta. Tämän jälkeen niitä tuli vastaan muuallakin. Nokka kohti etelää. Oliskohan kangaskiurua siinä kehrääjäpaikan soramontuilla? Pitää kuunnella siinä. "Hei mikä tossa lentää? Kehrääjä! Nyt se tipahti tohon viereen!". Komeasti aivan auton viereen ja just sen kepin nokkaan, mihin paistaa aurinko. Huikean hieno tilanne ja lintu!!

Ei uutta lajia, mutta rallin kohokohta. Suunta kohti Allunlahden tulvia. Heinätavi nähdään jo autosta helposti. Hei se oli sadas laji! JES! Huikea alku. 100 lajia poikki ajassa 6:47 (tarkistettu valokuvan ajasta), alle 10h rallailun jälkeen! Yli 8h kisa-aikaa vielä jäljellä. Varpushaukka liitää listalle. Hetken päästä heinätavi on jo luikkinut johonkin pois näkyvistä. Edelleen puutelistalla mm. sirittäjä, nokikana ja pulu. Tarvaalassa ei mitään uutta vaikka paikka näyttää hyvältä.

100 lajia katkaissut heinätavi ei pitkään viihtynyt näkyvillä.

Kangaskylän pelloilla jännä torni, josta mukavat näkymät pelloille, taas keltavästäräkki. Pari petoa kaartelee, mehiläishaukkoja! Kohti Vuonteeta. Ei päästy pitkästi, kun yhtäkkiä tulee terävä pysähdys. "Mitä sä näit?" "Vähän kuin kivitasku olis lentänyt tossa." Kyllä, hetken päästä kivitasku istuu tiellä. Hyvä. Mutta missä on kaikki niittykirviset?

Jirka tsekkaa Vuonteen peltoja.

Kyllä Vuonteella on joskus puluja nähty. Ajetaan hiljaa vankilan ohi, ei näy rakennusten katoilla. Venerannassa ei näy kuin silkkiuikkuja. Ajetaan uudestaan hiljaa vankilan ohi "Maassa 2 pulua!". Jes, ei tartte lähteä metsästämään tätä mistään Laukaan keskustasta. Tornista löytyy yllättäen valkoposkihanhi. Pelloilla tonkii 2 meriharakkaa. Lähdetään etsimään niittykirvistä. Peltotietä ladolle. Hemppo lentää äännellen yli. "Ei tälläsiä lajeja koskaan Keski-Suomen rallissa näe!" Niittykirvistä ei löydy. 

Nokikana puuttuu vieläkin. Suunta kohti Lapinjärveä, pakko se on siellä olla. Ikkunat auki ajelun strategia tuottaa tulosta. "Sirittäjä!", viimein. Pysähdellään mahdollisilla käenpiikapaikoilla. Ei löydy millään! Pikapyörähdys Laajalahdella ei tuo mitään uutta. Yritetään kultarintaa ja pikkutikkaa hyvännäköisillä paikoilla, mutta ei niin ei. Uusien lajien saantitahti on väkisinkin hidastunut. Takaisin kohti Montolan pikkulepinkäispaikkaa. Katsotaan tarkasti jokainen mahdollinen paikka, mutta ei vaan löydy. Pyörähdetään Niittulassa jos siellä löytyis jotain, kun ei oo käyty vielä ollenkaan. Vähän epätoivoistakin komppausta niittykirvisen perään. Pyrstötiainen ääntelee koivikossa!

Ossi komppaa niittykirvistä. Luonnollisesti juosten, kun on kuitenkin rallista kyse. ;)

Lapinjärvellä toistamiseen. Nokikanaa ei löydy vieläkään. On se kumma! Paikalla töllistellään pitemmän aikaa, mutta kun ei niin ei. Lapinjärventien risteyksessä yritetään käenpiikaa. Vihellyskään ei tuota tulosta (toiset joukkueet hoiti tämänkin samasta paikasta ihan vaan vihellellen). "Olisko Vuojärvellä nokikana, millanen paikka se on?" Kukaan ei tiedä, joten pakko lähteä tarkistamaan. Mustakurkku-uikku ja silkkiuikkuja uiskentelee järvellä, mutta ei muuta. Ei kyllä näytä edes nokikanapaikalta. Pyörähdys venesatamassa ja vain silkkiuikkuja. Outo ääni, olisko ollu erikoinen luhtakerttunen. Jää sekin auki. Ei auta. Edellisestä uudesta lajista jo 2 h. 

Olisko se pohjantikka siellä? Ei kai auta kuin kokeilla. Matkalla Leipäpohjantiellä rallin kolmas rääkkä. Metsässä ei uutta. Punatulkut samassa paikkaa tiellä kuin aiemminkin. Ei mitään uutta. Iduli laulaa edelleen. Vajaa tunti aikaa, mitä tehdään?! Jos Vehniän Alasella olis se nokikana, kun ollaan aika lähellä. Ensin ihan tyhjältä vaikuttaneelta järveltä löytyy muutama tukkasotka, joutsen ja telkkiä. Ei mitään kiinnostavaa. Ajellaan Alasen ympäri, jos vaikka jossain olis yllätyspeltosirkku. "Falco lentää tossa! Nuolihaukka!". Rallin viimeinen uusi laji. Kellonaika 14.46. Onneks tuli sentään jotain, niin ei lopetettu pitkään kuivaan putkeen.

Joukkueen lopullinen lajimäärä 113 ja rallissa toinen sija. Onnea Simunankosken höylälle voitosta ja hienosta 118 lajin saaliista! Huikean alun jälkeen hieman vauhti hyytyi. "Helppoja" puutteita, jotka monelta muilta joukkueelta löytyi olivat mm. käenpiika, pikkulepinkäinen, kangaskiuru ja tylli. Tyllipaikallakin poikettiin kahdesti, mutta taidettiin puusilmäillä. Kivaa oli ja yllättävän paljon lajeja. Olispa kisa loppunut vaikka klo 7 aamulla. ;)

Lisätietoja: ksly.net

31.5. Pikainen päiväpyöräily

Tiirassa on vilkkunut jo viikon verran Jyväskylän seudulla paikallisesti ihan mielenkiintoisina havaintoina Korkeakoskella pesivät virtaväiskit ja Killerin raviradan liejukana. Viimein sain itseni liikkeelle näiden perään. Kokeillaan nyt josko tärppäis -asenteella pyöräilin ensin Korkeakoskelle, missä pienen odottelun jälkeen kuuluikin virtaväiskin ääntä. Hetken kuluttua pariskunta tuli vielä näyttäytymään, joten puolet retken tavoitteesta oli toteutunut.

Siitä suunta kohti Killeriä, missä pesäkolonian epäonnistuneille hävitysyrityksille räkäisesti nauravat lokit pitivät metakkaa. Hetken odottelun jälkeen liejukanakin ui näkyville äänneltyään ensin muutamaan kertaan jossain piilossa. 2 uutta Keski-Suomen ekopinnaa listalla oli kevyt polkaista kotiin. Lähes koko matkan alamäki lisäsi vielä mukavasti kevyttä tunnetta. 

Liejukana uimassa lokkien taakse piiloon

29.5. Macro

Työreissulla jälleen kerran. Tällä kerralla Vieremällä Pohjois-Savossa suota tallaamassa. Itse suolla (jos ojitettua männikköä voi sellaiseksi kutsua) oli jälleen kerran kohtalaisen hiljaista havaintojen osalta. Ainoa mainitsemisen arvoinen laji oli pohjansirkku, joka ei sekään antanut itseään kunnolla ihastella.

Kotimatkalla on usein hyvää aikaa ja mahdollisuuksia tutustua itselle vieraisiin seutuihin. Pysähtely tasaisin väliajoin mukavan näköisillä paikoilla toimii myös hyvin väsymyksen torjunnassa. Matka alkoikin kivasti, kun suopöllö pönötti kaikessa rauhassa aivan tien vieressä.

Muutama peltoaukea tuli kiikaroitua läpi, ilman mainittavia havaintoja. Hieman isommalla peltoaukealla Kiuruveden puolella sitten näkyikin jo jotain mukavampaa. Laskiessani pellolla ruokailevia kurkia vilahti näkökentässä kaukana peltoaukean toisella laidalla jotain valkoista. Arosuohaukka määrittyi helposti jo kiikarilla lokinvalkoisen värin ja siron lennon perusteella. Piti kuitenkin kaivaa kaukoputki esille varmuuden vakuudeksi. Kaunis koiraslintu saalisteli edes takaisin peltoaukealla antaen ihastella itseään välillä ihan lähietäisyydeltäkin.

Komea aikuinen koiras, mutta kuinka vanha? Linnulla ei erotu selvää huppua eikä viirutusta. Lisäksi siiven alapeitinhöyhenet ovat puhtaan valkeat, mikä viittaa vanhempaan kuin 3kv (kolmannen kalenterivuoden ikäiseen) lintuun. Yläpuoli vaikuttaa hieman suttuiselta ja pyrstössä on heikko subterminaalijuova. Lisäksi siiven kärjessä on aika paljon mustaa. Toiseksi uloin käsisulka (p9) on lähes kokonaan musta. Yli 4kv linnuilla 2. uloimmassa käsisulassa pitäisi olla vain kärki musta. Näillä perusteilla oletan linnun olevan 4kv. Kommentteja otetaan mieluusti vastaan.

Kuvista näkyy myös alkanut sulkasato. Sisimmät käsisulat on tippunu jo pois.

Loppumatka sujui samalla tutulla kaavalla välillä sopivan näköisillä paikoilla pysähdellen. Mitään erikoista ei kuitenkaan enää löytynyt. Varsin kesäistä alkaa kuitenkin jo olla.

Pensastasku kailotti reviiriään ladon katolta.

27.5. Neitokurki

Illalla 26.5. tuli viestiä Pirkkalassa havaitusta neitokurjesta. Lintu kuitenkin vaihtoi pian ensihavainnon jälkeen paikkaa, mutta löytyi kuitenkin onneksi varsin pian Nokian puolelta. Huonon yhteydenpidon vuoksi ajeltiin lopulta muutamalla autolla peräkkäin Keski-Suomesta kohti Pirkanmaata, jonne saavuttiinkin aamulla hieman ennen auringon nousua. Komea vanha neitokurki esittäytyi sekä maassa että ilmassa. Lennossa kuultiin myös linnun kurkea korkeampaa ja kuivempaa ääntä.

Neitokurjelta suunnattiin Sastamalan puolelle, jossa nuori sinipyrstökoiras oli laulellut aktiivisesti koko edellisen päivän. Nytkin lintu kuului heti autosta noustua ja lauloikin läheisen kuusen latvassa komeasti näkyvillä. Harmaat päänsivut ja selkä paljastivat linnun nuoreksi (2kv) koiraaksi.

Sinipyrstön jälkeen käväistiin Pirkkalan vanhan kirkon vieressä, missä viiriäinen potpotteli itsensä vuodariksi. Kotimatkalla poikettiin vielä Jämsässä Lokalahdella ja Alhojärvellä, mutta mitään kohtalaista joutsenpottia erikoisempaa ei löytynyt. 

24.5. Lättähäntä Ilomantsissa

Itä-Suomi tournee jatkuu. Ilomantsissa odotti pieni pläntti linnustokartoitusta. Alueen laidalla virtasi mukavan näköinen joki. Kymmenkunta metriä leveänä korkeiden puiden reunustama uoma oli komea näky juuri auringonnousun jälkeen.

Joen rannalta löytyi elämisen merkkejä. Siellä täällä oli poikkijyrsittyjä puita majavan harvennushakkuiden seurauksena.

Tullessani pienen koukkauksen jälkeen joen rantaan kuului joelta yllättävän voimakas läiskähdys. Kulkija oli huomattu. Majava varoitti lajitovereitaan vierailijasta.

Hieman yllättäen tämä majava oli kohtalaisen uteliasta sorttia. Se ui ensin pitkän kaarroksen kauempana tasaisin väliajoin hännällä vedenpintaa piiskaten. Sitten se kroolasi kauniisti ohi aivan lähietäisyydeltä.

Majavan lisäksi tuli kuitenkin keskityttyä myös lintuihin, joiden takia paikalla oltiin. Lähellä jokea lauloi pikkusieppo keski-ikäisen kuusen latvassa. Lisäksi paikalla pörräsi useampiakin käkiä, jotka kähisivät toisilleen vihaisesti kukunnan lomassa. Yks kaveri olikin saanut jotain osumaa, mutta en usko että toiset käet tälläistä jälkeä saa aikaan.

Ilomantsi jäi lopulta taakse ja matka jatkui kohti etelää Värtsilän kautta. Sieltä ei mitään rarimpaa löytynyt ja parasta antia taisi olla hopeakallion tornin yli lähes päätä hipoen lentäneet tuulihaukat ja vastahenkäystä päin muuttanut piekana.

 Seuraava aamu kului Ruokolahdella, missä ei leijonaa tullut vastaan. Kummasti se on ainoa asia mikä ihmisille ruokolahdesta tulee mieleen. Ehkä se löytyy sitten seuraavalla visiitillä.

22.-23.5 Joensuun seudulla

Työt vei Itä-Suomeen. Aamureippailu Pieksämäellä ja siitä eteenpäin kohti Joensuuta. Matkalla pysähdys Liperissä, missä ruostesorsa oli majaillut jo parisen viikkoa. Välillä ilmeisen hyvin kähmyillyt lintu oli nyt hienosti esillä tulvalammikon reunalla. Paikalla myös mm. tundrahanhia, valkoposkihanhia, metsähanhia, lyhytnokkahanhi ja 7 lajia anaksia. 

Majapaikka löytyi Joensuusta, mistä suuntasin 23. päivän aamuksi suolle Kontiolahden puolelle. Tylsän turvesuon laidassa ei linnuilla herkuteltu. Jo ruohittuneella turvesuolla teeret pitivät soidinta, mutta sen verran kaukana, etten jaksanut kameralla häiritä. Suopöllö pyöri kuitenkin lähistöllä ja tuli samalla muutettua sähköiseen muotoon.

Kun työt oli hoidettu suuntasin Kontiolahden pitkärannan lintutornille. Mukavan näköinen paikka, vaan ei kummempia lintuja. Pohjoisen puoleinen tuuli oli hieman aamusta virinnyt ja pääsi puhaltelemaan suoraan pielisjoen etelärannalla olevaan torniin. Kauaa ei jaksanut hytistä vaan teki mieli lähteä haravoimaan lähipeltoja. Kovin kauas en kerennyt, kun tien varressa tuli vastaan hyvinkin tuttavallinen metso. Kuvatessa piti välillä mennä autoon piiloon, sen verran uhkailut tehosi. Komea lintu!

Kun muistikortilla tuntui olevan jo tarpeeksi materiaalia jatkoin matkaa kohti Iiksenniityn peltoja. Mukavat pellot, mutta ainoa mielenkiintoinen havainto oli 25 gaviaa (kuikkalintua), jotka painoi korkealla kohti pohjoisen pesimäpaikkoja. Kiertelin pellot loppuun ja päätin vielä käväistä Joensuussa Linnunlahden venesatamassa tarkistamassa josko kuikkia tai jotain muuta lintua olisi menopäällä vastatuulesta huolimatta. Kauaa en kerinnyt staijailla, kun huomasin parven lähes kohti tulevia lintuja. Ensimmäinen mielikuva kiikarilla oli nuoret harmaalokit, mutta pieni kutkutus oli jo mielessä. Vilkaisu kaukoputkeen osoitti etiäisen oikeaksi. 8 vaalean muodon leveäpyrstökihua! Parvi tuli sopivalta etäisyydeltä ihailtavaksi, mutta juuri sen verran kaukaa että kuvasta ei paljoa muuta pysty sanomaan kuin lajin. Yhdellä linnuista puuttui pyrstön pompulat, mutta sama muoto, koko ja rintavyö kuitenkin kertoivat sen olevan samaa lajia. Olipa ylläri. En ollut ennen lepyä sisämaassa nähnytkään ja nyt vielä oikein kunnon parvi! Maukasta!

16.5. Kaakossa metsäkanoja ja arokotka

Aamuyöllä starttasin Jyväskylästä kohti Lappeenrantaa, missä odotti työkeikka eräällä suolla kerrankin myös viimeaikaisten havaintojen kannalta mielenkiintoisella suunnalla. Matkalla jonkin aikaa ennen auringonnousua pysähdys Savitaipaleella, missä keltahemppo lauloi itsensä viimein elislistalle ja pääsi samalla pois "helpoimpien puutteiden listalta".

Juuri ennen perille pääsyä pienen metsätien varrella teeret pitivät komeaa soidinta juuri taivaalle nousseen auringon valossa. Hienoa oli katsella ukkojen tappelua lähietäisyydeltä. Yllättävän vähän häiriintyivät, kun autolla ajoi pellon viertä läheltä ohi.

Suon laitaan päästyä pyy vihelsi ja teeret jatkoivat kukertamistaan jossain kauempana. Tylsältä vaikuttavasta männiköstäkin löytyi jotain mukavaa. Pienen kävelyn jälkeen jaloista lähti koppelo pesästä 6 munan päältä.

Metson pesä.

Hetken matkaa tästä eteenpäin alkoi kuulua metson soidinääniä. Soidinpaikalta lähti ainakin 3 ukkometsoa sellaisella rytinällä että hirveksi voisi luulla. Itse soidintelua en päässyt näkemään, mutta ääniä sai kuulostella kaikessa rauhassa.

Metson soidinpaikkaa ja jätöksiä.

Kun suo oli viimein kierretty oli aamu muuttunut jo lämpimäksi aamupäiväksi ja olikin aika suunnata vähän etelämmäs katsomaan josko arokotka olis vielä paikoillaan. Haminassakin oli vilahtantu sinisiipitavi, mutta se ei jäänyt odottelemaan. Arokotka sensijaan odotteli lopulta kaikessa rauhassa, vaikka aiheuttikin pientä pulssin nostatusta tekemällä lentonäytöksiä Virolahden Vilkkilänturan yllä. Päästyäni lintulahden torniin kotka istuikin näkyvillä männyssä lahden toisella puolen ja vajaan parin tunnin odottelun jälkeen suostui näyttäytymään lennossakin. Ohessa dokumenttikuvaa, josta lajikin jo taittuu. Varsinkin tässä kulmassa arokotka näyttää huomattavan pitkäpyrstöiseltä, kun vertaa esim. kiljukotkiin.

Rähmänipa.

2 elistä taskussa oli jo aika suunnata kotia kohti. Poikkesin vielä vilkaisemassa Haminan Lupinlahdella, josko discosorsa (Sinisiipitavi, Anas discors) olisi ilmaantunut jostain paikalle. Ainoaksi mainittavaksi havainnoksi jäi pari laulavaa rastaskerttusta. Kotimatka meni yllättävän kivasti eikä taistelua nukkumatin kanssa edes meinannut tulla. En kuitenkaan jaksanut enää poiketa Kouvolassa hakemassa prosua mustakaulauikusta.