Aamuyöllä starttasin Jyväskylästä kohti Lappeenrantaa, missä odotti työkeikka eräällä suolla kerrankin myös viimeaikaisten havaintojen kannalta mielenkiintoisella suunnalla. Matkalla jonkin aikaa ennen auringonnousua pysähdys Savitaipaleella, missä keltahemppo lauloi itsensä viimein elislistalle ja pääsi samalla pois "helpoimpien puutteiden listalta".
Juuri ennen perille pääsyä pienen metsätien varrella teeret pitivät komeaa soidinta juuri taivaalle nousseen auringon valossa. Hienoa oli katsella ukkojen tappelua lähietäisyydeltä. Yllättävän vähän häiriintyivät, kun autolla ajoi pellon viertä läheltä ohi.
Suon laitaan päästyä pyy vihelsi ja teeret jatkoivat kukertamistaan jossain kauempana. Tylsältä vaikuttavasta männiköstäkin löytyi jotain mukavaa. Pienen kävelyn jälkeen jaloista lähti koppelo pesästä 6 munan päältä.
Suon laitaan päästyä pyy vihelsi ja teeret jatkoivat kukertamistaan jossain kauempana. Tylsältä vaikuttavasta männiköstäkin löytyi jotain mukavaa. Pienen kävelyn jälkeen jaloista lähti koppelo pesästä 6 munan päältä.
Metson pesä. |
Hetken matkaa tästä eteenpäin alkoi kuulua metson soidinääniä. Soidinpaikalta lähti ainakin 3 ukkometsoa sellaisella rytinällä että hirveksi voisi luulla. Itse soidintelua en päässyt näkemään, mutta ääniä sai kuulostella kaikessa rauhassa.
Metson soidinpaikkaa ja jätöksiä. |
Kun suo oli viimein kierretty oli aamu muuttunut jo lämpimäksi aamupäiväksi ja olikin aika suunnata vähän etelämmäs katsomaan josko arokotka olis vielä paikoillaan. Haminassakin oli vilahtantu sinisiipitavi, mutta se ei jäänyt odottelemaan. Arokotka sensijaan odotteli lopulta kaikessa rauhassa, vaikka aiheuttikin pientä pulssin nostatusta tekemällä lentonäytöksiä Virolahden Vilkkilänturan yllä. Päästyäni lintulahden torniin kotka istuikin näkyvillä männyssä lahden toisella puolen ja vajaan parin tunnin odottelun jälkeen suostui näyttäytymään lennossakin. Ohessa dokumenttikuvaa, josta lajikin jo taittuu. Varsinkin tässä kulmassa arokotka näyttää huomattavan pitkäpyrstöiseltä, kun vertaa esim. kiljukotkiin.
Rähmänipa. |
2 elistä taskussa oli jo aika suunnata kotia kohti. Poikkesin vielä vilkaisemassa Haminan Lupinlahdella, josko discosorsa (Sinisiipitavi, Anas discors) olisi ilmaantunut jostain paikalle. Ainoaksi mainittavaksi havainnoksi jäi pari laulavaa rastaskerttusta. Kotimatka meni yllättävän kivasti eikä taistelua nukkumatin kanssa edes meinannut tulla. En kuitenkaan jaksanut enää poiketa Kouvolassa hakemassa prosua mustakaulauikusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti