28.4.2016 Ensimmäinen retkipäivä marokossa

Viiden jälkeen aamuyöllä saavuttiin ennalta pohjustettuun paikkaan El Jadidan eteläpuolella, ajettiin sivuun asfalttitieltä ja parkkeerattiin pienen hiekkatien laitaan. Reilu tunti yritettiin nukkua autossa vaihtelevalla menestyksellä. Minulla nukkuminen jäi todella lyhyisiin torkahduksiin, mutta aamun valjetessa ja kyläbulbulien aloittaessa laulunsa ei väsymyksestä ollut enää tietoakaan. Reissun ensimmäinen kaikille uusi laji oli siis jo havaittu. Tästä oli hyvä suunnata etsimään ensimmäistä vaikeampaa tavoitelajia eli viiriäispyyjuoksijaa.

Reissun ensimmäiset lajit kiikarissa. Kuva: Ossi Nokelainen

Viiriäispyyjuoksijan pesimämaisemaa.

Kävelimme hiljakseen peltoja reunustavia polkuja yrittäen kuulla vaimeaa ehkä vain muutamia kymmeniä metrejä kantavaa ääntä. Mustakottaraisia, turturikyyhkyjä, heinäkerttuja ja hemppoja oli joka puolella. Samalla havaittiin mm. minervanpöllö, pääskykahlaajia ja lapinkirvinen. Hajaannuimme hieman eri puolille, eikä aikaakaan kun Pelle löysi huutelevan linnun. Pian oli porukka kasassa viljapellon laidassa ja pian viiriäispyyjuoksijan mystinen puhallus kuului aivan lähietäisyydeltä. Mahtava alku retkelle. Videopätkästä saa ehkäpä aistittua pienen palan maagisesta tunnelmasta. Äänet kun laittaa tarpeeksi kovalle, niin sieltä se viiriäispyyjuoksijankin puhallus kuuluu taustalta.

Aamun valjettua alkoi näkyä myös paikallisia, jotka siirtyivät kotoaan töihinsä. Suosituin kulkuväline oli aasi, jolla monet ratsastivat matkalla peltotöihin. Täällä seudulla liikenne oli kuitenkin vähäistä ja vaikutti siltä, ettei monikaan paikallisista kiinnittänyt edes huomiota meihin.

Jonkin aikaa erikoista puhaltavaa ääntä kuunneltuamme siirryimme Sous Massan suola-altaille, jotka olivat täynnä lintuelämää. Altailla pesi mm. satakunta pääskykahlaajaa. Myös muuttomatkalla lepäileviä kahlaajia löydettiin altailta varsin mukavasti. Kiinnostavimpia havaintoja paikalla olivat mm. 40 isosirriä, 50 tylliä, 12 karikukkoa, 150 suosirriä ja parikymmentä pikkutiiraa. Rantavedessä kellunut aasinraato loi ilmoille vielä mojovan tuoksun hyvän lintupaikan merkiksi.

Rannikolla matkamme varrella oli useita Sous Massan kaltaisia suola-altaita ja kosteikkoja. Poikkesimme muutamalla havaiten mm. ensimmäiset 6 marmorisorsaa, 400 flamingoa, 200 tundrakurmitsaa, pari punakuiria ja välimerenlokkeja. Viimein joskus puolenpäivän aikoihin saavuimme Oualidiaan, jossa söimme maittavan lounaan. Kaupungissa havaittiin myös reissun ensimmäiset kyläsirkut sekä ruskosotkat, myös käärmekotka nähtiin.

Suola-altailla. Kuva: Ossi.

Oualidiasta suunnattiin sisämaahan kohti Zemamran järviä. Vähän matkaa ajettuamme, huomasimme kuivalla tasangolla pienen näköisiä kiuruja. Auton pysähdyttyä totesimme niiden olevan pikkukiuruja. Lintuja oli paikalla ainakin neljä yksilöä. Viimeinkin onnistuin näkemään tämän mukavan lajin. Pikkukiuru on onnistunut välttelemään minua huolimatta siitä että on monesti tullut vierailtua paikoissa, joissa se olisi ollut mahdollista nähdä.

Pikkukiuru

Ensimmäistä Zemamran järvistä emme löytäneet ollenkaan. Järvi lienee kuivatettu pelloksi. Toinen järvi sen sijaan löytyi täsmälleen sieltä mistä pitikin. Paikalla oli myös jonkin verran lintujakin. Retken ensimmäinen kruununokikana ui useamman sadan tavallisen nokikanan joukossa. 54 kapustahaikaraa laskeutui järvelle ruokailemaan. Kapustahaikaran ruokailu oli jälleen kerran hauskaa seurattavaa. Tyypilliseen tapaansa se heiluttaa päätä puolelta toiselle nokka vedessä aukinaisena. Pienen kalan tai jonkun muun ruoaksi kelpaavan osuessa väliin, napsauttaa lintu nokkansa kiinni ja suupala on nalkissa. Suosirriejä ja suokukkoja oli paikalla 100 kumpaakin, kuovisirrejä 70, tyllejä 150 ja pitkäjalkojakin 70. Hetki ihailtiin myös koiras niittysuohaukan saalistelua pelloilla.

Zemamrasta jatkettiin yhtä kyytiä hieman isompaa tietä pitkin etelään aina Essauoiraan saakka. Matkalla havaittiin reissun ensimmäinen sepelleppälintu, ensimmäiset afrikkalaista alalajia edustavat peipot, sekä retken ainoaksi jäänyt arokiuru. Essauoiraan saavuimme iltapäivän ollessa jo pitkällä. Mereltä puhalsi navakka tuuli ja jouduimme hakemaan katselusuojaa vanhoista sulttaanin palatsin raunioista. Essauoiran kaupungin edustalla olevalla Mogadorin saarella pesii satoja pareja välimerenhaukkoja. Näimme muutaman yksilön lähietäisyydeltä mantereen puolella. Kaukoputkella saaren yllä havaittiin useampia välimerenhaukkoja lisää. Myös subpersonata –alalajin västäräkki havaittiin sillalta. Joidenkin lähteiden mukaan se saattaisi olla jopa oma lajinsa joskus tulevaisuudessa.

Havainnointia tuulensuojasta.

Tällä pysähdyksellä ei havaittu yhtään pikkutörmäpääskyä, joita olisi tällä paikalla pitänyt näkyä. Siirryimme kovassa tuulessa jokivartta pari kilometriä ylöspäin seuraavalle sillalle. Haaveet pikkutörmäpääskyn näkemisestä oli melkein jo kuopattu, kun kävelimme pienen matkan tieltä joen rantaan. Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun löysimme yhteensä neljä pikkutörmäpääskyä. Olipa helpotus, että ne löytyivät. Laji pesii hyvin aikaisin keväällä, eikä niiden löytäminen ole tähän aikaan vuodesta enää ihan niin helppoa. Hyvillä mielin jatkoimme matkaa auringon alkaessa lähestyä horisonttia.

Majapaikka löydettiin illan jo pimennyttyä läheltä Tamria, Imsouanen kylästä. Suihkun jälkeen unta ei tarvinnut kauaa odotella. Pitkä ja hieno ensimmäinen retkipäivä on takana. Lisäksi on nähty jo muutama etukäteen vaikeaksi ennakoitu laji. Ensimmäisenä päivänä havaittiin yhteensä 94 lajia, joista viisi oli minulle uusia. Tästä oli mukava jatkaa retkeä eteenpäin.